Luominen/Evoluutio Osa 8 Pystyvätkö mutaatiot luomaan uutta tietoa?

12.11.2013

Pystyvätkö mutaatiot luomaan uutta tietoa?

Tri. Robert W. Carter

Lajit eivät ole staattisia, mikä pätee myös genomeihin. Ne muuttuvat ajan mittaan: joskus satunnaisesti, joskus ennalta suunniteltujen väylien kautta, ja joskus jo olemassa olevilta algoritmeilta saatujen ohjeiden mukaisesti. Mikä lähde ikinä  onkaan, näitä muutoksia on tapana kutsua mutaatioiksi. Monet evoluutioteorian kannattajat käyttävät mutaatioiden olemassaoloa pitkäaikaisen evoluution todisteena, mutta heidän lainaamansa esimerkit eivät täytä evoluutioteorian vaatimuksia. Monet luomisopin kannattajat väittävät, että mutaatiot eivät pysty tuottamaan uutta tietoa. Määritelmistä on paljon hämminkiä, kuten siitä, mikä  mutaatio on ja miten biologinen tieto määritellään. Evoluutio edellyttää sitä, että on olemassa prosessi, jossa uutta tietoa luodaan tyhjästä. Kuitenkin genomissa, joka toimii ainakin neljässä ulottuvuudessa ja joka on täynnä metatietoa, mahdolliset muutokset ovat vahvasti kiellettyjä. Pystyvätkö mutaatiot tuottamaan uutta tietoa? Kyllä, riippuen siitä, miten "uusi" ja "tieto" määritellään. Selittävätkö ne kaikkien elollisten olentojen evoluution maapallolla? Eivät selitä!

mutaatio_kuva.jpg

 

 

 

Mutaatiot tunnetaan niiden aiheuttamasta haitasta, kuten tämä pölyhuiskaundulaatin (vasemmalla) mutaatio, joka aiheuttaa undulaatin epämuodostuneet sulat. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jotkin geneettiset muutokset ovat ohjelmoituja, ja ne luovat monimuotoisuutta ja auttavat organismeja sopeutumaan. Onko se uutta tietoa?

Joidenkin luomisopin kannattajien joukossa lause "mutaatiot eivät pysty luomaan uutta tietoa" on kuin mantra. En kuitenkaan ole samaa mieltä. Evoluutioteorian kannattajilla on erilaisia vastauksia tuohon, vaikka useimmat niistä perustuvat virheelliseen päättelyyn. Useimmissa evoluutioteoreetikkojen vastauksissa ei ymmärrätä  genomin monimutkaisuutta. Jäljempänä kerron, miksi uskon, että  genomi suunniteltiin toimimaan ainakin neljässä ulottuvuudessa, ja miksi tämä aiheuttaa vaikeuksia evoluutioteorian mukaiselle uskomukselle, joka koskee uuden tiedon syntymistä.

Toinen asia, joka ilmenee erityisesti evoluutioteoreetikkojen parissa (mutta luomisopin kannattajat, kuten minä, eivät myöskään ole sille immuuneja) on se, että biologisen tiedon sijaintia ei ymmärretä. Useimmat ihmiset uskovat, että DNA (genomi) on tiedon säilytyspaikka. Siellä tosiaankin säilytetään valtavaa tietomäärää, mutta tämä geenikeskeinen näkökanta unohtaa tiedon, joka alun perin suunniteltiin ensimmäisiin luotuihin organismeihin. Solun rakenne (mukaan lukien soluseinä, tuma, solujen osat ja lukematon määrä  molekyylikoneita) ei ole peräisin DNA:sta vaan luotiin erikseen, DNA:n rinnalla. Solun rakenne ja DNA tarvitsevat toisiaan, jotta ne voivat olla olemassa. Näin ollen suuri osa (vielä mittaamaton) osa biologisesta tiedosta sijaitsee elävissä organismeissa DNA:n ulkopuolella. Organismikeskeinen näkemys muuttaa keskustelua erittäin paljon.1Koska organismikeskeinen näkemys kuitenkin pohjimmiltaan sisältää Jumalan nerokkaan luomistyön, jota emme mitenkään pysty käsittämään, törmäämme heti "mahdotonta arvioida" -seinään. Siksi keskityn tässä artikkelissa tästä eteenpäin geneettiseen tietoon, joka on biologisen tiedon yksi osajoukko.

Kolmas asia liittyy siihen tosiseikkaan, että  Darwin itse asiassa käsitteli kirjoituksissaan kahta eri ajatusta, joista käytän nimityksiä erityinen ja yleinen evoluutioteoria (kuvaukset jäljempänä).  Luomisopin kannattajien reaktiot evoluutioon yleisesti ottaen ovat aiheuttaneet väärinymmärryksiä sen suhteen, millaisia muutoksia elävissä organismeissa voidaan odottaa tapahtuvaksi ajan mittaan. Haluan tuoda tähän keskusteluun kolme perusajatusta: 1) Samaan tapaan kuin Jumala ei luonut staattisia lajeja, Jumala ei luonut myöskään staattisia genomeja. 2) Jumala saattoi sijoittaa älykkäästi suunniteltuja geneettisiä algoritmeja Hänen luomiensa olentojen genomeihin, ja algoritmit aiheuttavat muutoksia geneettisessä tiedossa tai jopa luovat tietoa uudelleen (de novo). 3) Jumala saattoi rakentaa tiedon pakatussa muodossa genomiin, joka purettaisiin myöhemmin ja jota pidettäisiin "uutena" tietona.

Mikä mutaatio on?

Mutaatio on DNA-sekvenssissä tapahtuva muutos. Mutaatiot voivat olla huonoja tai (teoreettisesti) hyviä mutta niihin kaikkiin liitty joitakin muutoksia genomin kirjainten (perusparien) sekvenssissä. Yksittäinen mutaatio voi olla niinkin yksinkertainen kuin yhden kirjaimen muutos (esim. C muuttuu T:ksi) tai muutaman kirjaimen lisäys tai poisto. Tällaiset yksinkertaiset mutaatiot muodostavat mutaatioiden enemmistön. Mutaatiot voivat myös olla monimutkaisia, kuten kokonaisen geenin poisto tai kahdentuminen, tai jopa kromosomivarren miljoonista peruspareista koostuvan alueen massiivinen kääntyminen päinvastaiseen järjestykseen. Mutaatio ja suunniteltu variaatio ovat kaksi eri asiaa.

En usko, että ihmisten kaikki nykyiset geneettiset erot johtuvat mutaatioista. Mutaatio ja suunniteltu variaatio ovat kaksi eri asiaa. Ihmisten välillä on valtava määrä yhden kirjaimen eroja, ja useimmat niistä esiintyvät kaikissa ihmisryhmissä.2 Se viittaa siihen, että suuri osa ihmisissä esiintyvästä monimuotoisuudesta suunniteltiin: Aatamissa ja Eevassa oli suuri määrä monimuotoisuutta, joka oli hyvin edustettuna Nooan arkissa ja Baabelin väestössä heti vedenpaisumuksen jälkeen, ja Baabelin jälkeiset ihmisryhmät olivat tarpeeksi suuria viemään eteenpäin suurimman osan Baabelissa olleesta variaatiosta. Useimmat poistot (~90 %) eivät kuitenkaan ole ihmisten eri alipopulaatioille yhteisiä. 3 

Tämä viittaa siihen, että ihmisgenomissa on tapahtunut merkittävä määrä muutoksia, mutta Baabelin jälkeen. Poistot eivät ilmeisesti ole suunniteltua variaatiota, ja ovat esimerkki nopeasta genomihajoamisesta. Sama pätee DNA-lisäyksiin mutta ne niiden yleisyys on noin 1/3 verrattuna samankokoiseen poistoon. Laajojen, ainutlaatuisten poistojen esiintyminen ihmisten jokaisessa eri alipopulaatioissa kaikkialla maailmassa on todiste geneettisen tiedon nopeasta heikkenemisestä tai korruptoitumisesta mutaatioiden kautta.

Mikä geeni on?

Teknisesti määriteltynä geeni on DNA-pala, joka kirjoittaa koodin proteiinille, mutta moderni genetiikka on saanut selville, että eri geenien eri osia käytetään eri yhdistelminä  proteiinien tuottamiseen,4,5 joten määritelmä on tällä hetkellä hieman auki.6 Useimmat ihmiset (tiedemiehet mukaan lukien) tarkoittavat geenillä kahta eri asiaa: se on joko 1) DNA-pala, joka kirjoittaa proteiinin koodin tai 2) ominaisuus. On tärkeää muistaa tämä ero.

Mitä tieto on?

Kysymys "mitä tieto on?" on argumentin todellinen ydin, mutta tieto-käsitettä on vaikea määritellä. Kun tätä aihetta käsitellään, evoluutioteoreetikot käyttävät useimmissa tapauksissa Shannon-tieto-tilastomenetelmää. Käsitteen keksi nerokas sähköinsinööri C.E. Shannon 1900-luvun puolivälissä. Hänen tavoitteensa oli selvittää, miten paljon tietoa voi laittaa radioaaltoon tai kuljettaa kaapelin läpi. Vaikka Shannonin tietonäkemykset ovat yleisessä käytössä, niillä on hyvin vähän tekemistä  biologisen tiedon kanssa.

Esimerkki: Kaunista kristallimaljakkoa on helppo kuvailla. Tarvitsee vain kuvailla materiaalia ja kunkin reunan sijaintia ja/tai kärkipistettä kolmiulotteisessa tilassa. Kuitenkin miljoonan euron arvoisen maljakon voi vaivattomasti lyödä rikki, jolloin siitä tulee arvoton hiekkakasa. Jos halutaan luoda se hiekkakasa uudelleen tismalleen samanlaisena, tarvitaan valtava määrä Shannon-tietoa kuvailemaan kunkin hiekanjyvän muotoa sekä kasassa olevien hiekanjyvien suuntaa ja sijaintia. Kumpi sisältää enemmän "tietoa", hiekkakasa vai alkuperäinen maljakko, johon sijoitettiin valtava määrä  merkityksellistä suunnittelua? Se riippuu siitä, kumpaa tiedon määritelmää käytetään!

8283biological-system.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 1Biologinen järjestelmä sisältää tietoa, kun kaikki viisi hierarkista tietotasoa otetaan huomioon: tilastotiede (jätetty tässä pois yksinkertaistamisen vuoksi), lauseoppi, semantiikka, pragmatiikka ja apobetiikka (Gitt, viite 9).

Muissa tiedon määritelmissä hiekkakasaa voidaan kuvailla helposti käyttämällä vain muutamia tilastomittoja (esim. hiekanjyvän keskimääräinen koko, hiekan massa ja sijaintikulma). Tässä mielessä mikä tahansa yksittäisten hiekkakasojen joukko voi olla käytännössä identtisiä keskenään. Tämä  on Zemanskyn tiedonkäytön perusolemus,7 mutta tälläkin on vain vähän tekemistä biologisen tiedon kanssa, sillä biologiaa ei ole helppo esittää lyhyesti, ja kaikki yritykset siihen suuntaan saisivat aikaan merkityksettömiä tuloksia (esim. tietyn entsyymin välittämän kemiallisen reaktion keskinopeuden tilastomitta ei kerro mitään siitä, mistä entsyymin tuottamiseen tarvittava tieto on peräisin.

Biologista tietoa ei ole helppo määritellä, mikä  vaikeuttaa keskustelua siitä, voivatko mutaatiot luoda tietoa. Kuitenkin tämän alan edelläkävijät, muun muassa Gitt8, ovat tarkastelleet tätä aihetta laajamittaisesti, joten ei ole tarpeen toistaa kaikkia argumentteja tässä yhteydessä. Siteeraan Gittin määritelmää, jonka mukaan tieto on "koodattu, symbolisesti esitetty sanoma, joka välittää odotetun toimenpiteen ja halutun tarkoituksen", "tieto on aina läsnä, kun järjestelmä ottaa huomioon kaikki viisi hierarkista tasoa: tilastotieteen, lauseopin, semantiikan, pragmatiikan ja apobetiikan (Kuva 1).9 Vaikka Gittin määritelmä ei ehkä sovellu kaikenlaiseen biologiseen tietoon, uskon, että sitä voidaan käyttää tämän artikkelin pääaiheen pohdinnassa: mahdolliset geneettisessä tiedossa tapahtuvat muutokset.

Pystyvätkö mutaatiot luomaan tietoa?

Nyt voimme käsitellä pääkysymystä  eli sitä, voivatko mutaatiot luoda uutta geneettistä tietoa.

1) Jumala ei luonut staattisia genomeja, aivan samaan tapaan kuin Hän ei luonut samankaltaisina pysyviä lajeja.10 1800-luvulla Darwin vastusti yleistä ajatusta siitä, että Jumala loi kaikki lajit siinä muodossa, jossa ne nyt ovat. Raamattu ei tietenkään opeta, että lajit olisivat muuttumattomia, vaan ajatus on peräisin varhaisten tiedemiesten ja filosofien opetuksista, jotka perustuvat pääasiassa Aristoteleen teksteihin.11 Nykyään useimmilla luomisopin kannattajilla ei ole ongelmia lajien eimuuttumattomuuden kanssa. Evoluutioteoreetikot yrittävät koko ajan esittää veruketta, että uskomme lajien muuttumattomuuteen ja jopa vertaavat meitä ihmisiin, jotka uskoivat litteään maapalloon vaikka molemmat asiat ovat historiallisia myyttejä.12 Menneinä aikoina useimmat uskoivat, että maapallon pyöreä. Ennen Darwinia oli luomisopin kannattajia kuten Linnaeus13 ja Blyth,14 jotka uskoivat, että lajit voivat muuttua (tosin vain tiettyyn pisteeseen asti). Erityisesti CMI on julkaissut artikkeleita ja yhden DVD:n15 siitä, miten lajit muuttuvat ajan mittaan, ja Kysymyksiä ja vastauksia -sivuillamme on kokonainen osio aiheeseen liittyen. 16 Tässä on tärkeä kysymys: Jos lajit voivat muuttua, mikä on asianlaita niiden genomien kanssa?

Lajit eivät ole ainoita, jotka ovat muuttuvia: epästaattisista genomeista on julkaistu useita artikkeleita, joita ovat kirjoittaneet Alex Williams,17 Peter Borger,18 Jean Lightner,19 Evan Loo Shan 20 ja muut. Näyttää siltä, että Jumala suunnitteli elämälle kyvyn muuttaa DNA:ta. Se tapahtuu homologisen vaihdunnan, hyppygeenien (retrotransposonien,21 ALUjen jne.) ja muiden keinojen kautta (mukaan lukien satunnaisten DNA-kirjoitusvirheiden kautta, joita yleensä kutsutaan "mutaatioiksi"). Borger käyttää nimitystä (VIGE, variation inducing genetic element, variaatiota aiheuttava geneettinen elementti)22 kuvaamaan älykkäästi suunniteltuja geneettisiä moduuleja, jotka Jumala on saattanut laittaa elävien olentojen genomeihin käynnistämään DNA-sekvenssimuutoksia (kuva 2).

8283viges.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 2. Kaavionäkymä tärkeästä tehtävästä, joka älykkäästi suunnitelluilla VIGEillä voi olla variaatiota, sopeutumista ja erikoistumista elävien olentojen genomeissa DNA-muutosten aikaansaamiseksi. Alaosa: VIGEt saattavat moduloida morfo(geneettisten) algoritmien tuottamista sijaintivaikutusten takia. Yläosa: Eri kromosomeissa sijaitsevat VIGEt saattavat olla erikoistumisen tulos, koska niiden homologiset sekvenssit helpottavat kromosomien translokaatioita ja muita merkittäviä karyotyyppien uudelleenjärjestelyjä. (Borger, viite 22.)

2) Luomisopin kannattajilla on vahva argumentti siitä, että genomit eivät ole staattisia ja että DNA-sekvenssi saattaa muuttua ajan mittaan, mutta luomisopin kannattajat sanovat myös, että joitakin näistä muutoksista hallitsevat geneettiset algoritmit, jotka on rakennettu genomien sisään. Toisin sanoen kaikki muutokset eivät ole sattumanvaraisia, ja suuri osa geneettisestä  "tiedosta" perustuu algoritmeihin. Jos DNA:ssa tapahtuu muutos älykkäästi suunnitellun algoritmin kautta, jopa algoritmin, joka on suunniteltu tekemään satunnaisia mutta rajattuja muutoksia, miksi tätä nimitetään? Mutaatio tarkoitti alunperin muutosta mutta nykyään sanassa on mukana paljon ylimääräistä semanttista painolastia.

Voidaanko sanoa, että Jumalan suunnittelema rakenne, jolla Hän luo monimuotoisuutta lajin sisällä ajan mittaan, voi aiheuttaa "mutaation", koska mutaatio-sanaan liittyy harkitsematon satunnaisuus? Itse asiassa on olemassa mittavaa todistusaineistoa siitä, että jotkin mutaatiot pystyvät toistumaan 23,24 (eli eivät ole täysin satunnaisia) (kuva 3). Tämä viittaa siihen, että on olemassa jokin genomitekijä, joka on suunniteltu hallitsemaan mutaation sijaintia, ainakin joissain tapauksissa. Jos se jokin aiheuttaa tarkoituksellisen DNA-muutoksen, kutsummeko sitä mutaatioksi vai älykkääksi suunnitelluksi muutokseksi DNA-sekvenssissä? Tietysti tapahtuu myös satunnaisia mutaatioita, jotka johtuvat enimmäkseen DNA-kahdentumisen virhetiheydestä ja korjauskoneista.

8283mutations.jpg

 

Kuva 3. On olemassa mittavaa todistusaineistoa siitä, että jotkin mutaatiot eivät ole satunnaisia. Esimerkiksi mutaatiot exon X (kymmenen) nukliotidisekvensseissä lajijoukon GULO-geeneistä ja pseudogeeneistä. Tässä kuvassa ei näy identtisten nukliotidien paikkoja kaikissa organismeissa. Poistomutaatiota tämän pseudogeenin paikassa 97 (*) pidetään yleensä tärkeimpänä todistusaineistona sille, että ihmiset ja ihmisapinat ovat toistensa sukulaisia. Ensi silmäyksellä voi näyttää siltä, että sukulaisuudelle on hyvät perusteet. Kuitenkin kun on tutkittu suuri organismijoukko, mikä mahdollistaa poissulkevat epäsatunnaiset mutaatiot, on selvää, että paikka 97 on itse asiassa epäsatunnaisten mutaatioiden keskuspaikka. (Borger, viite 24.)

3) Genomiin saattaa olla tallennettuna pakatussa, salaisessa muodossa suuri määrä tietoa. Kun tieto puretaan, tulkitaan tai paljastetaan (termejä on paljon), sitä ei voida käyttää evoluution todistusaineistona, koska tieto oli jo tallennettuna genomiin.

Otetaan esimerkiksi tieto, jonka Jumala laittoi Aatamiin ja Eevaan. Evoluutioteoreetikko pitää kaikkia DNA-eroja mutaation tuloksena, mutta Jumala on voinut laittaa merkittävän määrän suunniteltua variaatiota suoraan Aatamiin ja Eevaan. Ihmisgenomissa on miljoonia paikkoja, jotka vaihtelevat ihmiskohtaisesti. Suurin osa variaatiosta on yhteistä kaikille populaatioille 25, ja useimmilla muuttujapaikoilla on kaksi yleistä versiota (A tai G, T tai C jne.).26 Näistä suurimman osan pitäisi olla paikoissa, joissa Jumala käytti täysin hyväksyttäviä vaihtoehtoisia muunnelmia luodessaan ihmistä. Ne eivät ole mutaatioita!

Sisäänrakennetut vaihtoehdot, jotka Jumala laittoi Aatamiin ja Eevaan, sekoittuvat ajan mittaan, ja uusia piirteitä  (myös monia hyviä, joita ei ole aikaisemmin ollut olemassa) saattaa ilmetä tämän prosessin aikana. Miten? Yksi keino on prosessi, jonka nimi on homologinen rekombinaatio. Ihmisillä on kahdenlaisia kromosomisarjoja. Sanotaan vaikka, että tietty osa Aatamin ykköskromosomista on "GGGGGGGGGG", joka tarkoittaa vihreää versiota. Ykköskromosomin toinen kopio on "bbbbbbbbbb", joka tarkoittaa sinistä  versiota, mutta sininen on resessiivinen. Henkilöllä, jolla on kokonaan G:stä koostuvan kromosomin yksi tai kaksi kopiota, on vihreä  versio. Henkilöllä, jolla on kokonaan b:stä koostuvan kromosomin yksi tai kaksi kopiota, on sininen versio. Varhaisessa populaatiossa noin 75 prosentilla ihmisistä on vihreä versio ja 25 prosentilla sininen versio.

Miten tämä prosessi tuottaa uusia piirteitä? Homologiset kromosomit järjestyvät yhdestä sukupolvesta seuraavaan vaihduntaprosessin kautta. Jos vaihdunta tapahtuu sekvenssin keskellä, voi tulla kromosomi, jossa lukee GGGGGbbbbb ja joka aiheuttaa purppuranpunaisen version. Se on upouusi asia, uusi piirre, jota ei ole koskaan ennen nähty. Tämä johtuu muutoksesta DNA-sekvenssissä, ja pystymme selvittämään vaihdunnan ja "mutaation" eron vasta sitten, kun osaamme sekvensoida kyseisen DNA-palasen. Uusia piirteitä  (joista käytetään toisinaan virheellistä tai puhekielistä  geenit-ilmaisua) voi siis ilmetä homologisen rekombinaation kautta.27Mutta se ei ole mutaatiota. Rekombinaatio on osa älykkäästi suunniteltua genomia ja paljastaa yleensä vain tietoja, jotka Luoja pakkasi genomiin aikaisemmin. Se voi myös paljastaa uusia mutaatioyhdistelmiä ja uusia suunnitellun monimuotoisuuden yhdistelmiä. Rekombinaatio ei ole satunnaista 28,29, joten tällä tavoin ilmenevien uusien piirteiden lukumäärä on rajallinen.

Evoluutioteoreetikkojen käyttämiä  huonoja esimerkkejä

Adaptiivinen immuniteetti

Minun on vaikeaa kutsua esimerkiksi adaptiivista immuniteettia "mutaatioksi", koska adaptiiviseen immuniteettiin liittyy järjestysmuutoksia tietyissä geenisarjoissa, joilla luodaan uusia vasta-aineita. Evoluutioteoreetikot käyttävät adaptiivista immuniteettia usein esimerkkinä mutaation tuottamista "uusista" geeneistä (piirteistä). Tässä meillä on esimerkki rakenteesta, joka ottaa DNA-moduuleja ja sekoittaa ne monimutkaisin tavoin, jotta saadaan aikaan vasta-aineita antigeeneille, joille organismi ei ole koskaan altistunut. Tämä on älykkään suunnittelun tyyppiesimerkki. Adaptiivisen immuniteetin DNA-muutokset tapahtuvat vain hallitulla tavalla vain rajatussa geenijoukossa, jotka ovat rajatussa soluosajoukossa, jotka kuuluvat vain immuunijärjestelmään. Nämä muutokset eivät ole perinnöllisiä. Evoluutioargumentilta lähtee siis matto alta.30

Geenien kahdentuminen

Geenien kahdentumista pidetään usein evoluution rakenteena ja keinona luoda "uutta" tietoa. Tässä geeni on kahdentunut (useiden mahdollisten keinojen avulla), kytketty pois päältä mutaation kautta, mutatoitunut ajan mittaan, kytketty uudestaan päälle eri mutaation kautta ja voilà!: uusi toiminto on muodostunut.

Poikkeuksetta on niin, että tätä argumenttina käyttävät henkilöt eivät koskaan kerro, mikä on kahdentumisen vaadittu tahti tai miten monta kahdentunutta mutta vaimennettua geeniä  tietyssä genomissa tulisi olla, tai mikä on päälle- tai poiskytkemisen tarvittava tahti, tai miten todennäköisesti vaimennetussa geenissä muodostuu uusi toiminto, tai miten kyseinen uusi toiminto integroidaan organismin jo alun perin monimutkaiseen genomiin, tai tahtia, jolla vaimennettu "roska"-DNA menetetään satunnaisesti (geneettinen ajautuminen) tai luonnonvalinnan kautta. Nämä luvut eivät tue evoluutioteoriaa, ja aihetta käsittelevät matemaattiset tutkimukset ovat törmänneet epätodennäköisyyden muuriin jopa yrittäessään mallintaa yksinkertaisia muutoksia.31-33 Tämä muistuttaa matemaattisia ongelmia, joita Michael Behe käsittelee The Edge of Evolution -teoksessaan.34 Itse asiassa geenien poistot 35 ja hyödyllisten geenien toimintoja karsivat mutaatiot ovat yllättävän yleisiä.36 Miksi kukaan odottaisi, että käytöstä poistettu geeni pysyisi paikalla miljoona vuotta tai pidempään, kun epätodennäköinen uusi toiminto kehittyy?

Mutta geenien kahdentumisen tilanne on paljon tätä  monimutkaisempi. Geenin vaikutus riippuu usein geenikopion numerosta. Jos organismi esiintyy ylimääräisten kopioiden kanssa tietyssä  geenissä, se ei välttämättä pysty hallitsemaan kyseisen geenin ilmaisemista, ja sen fysiologiassa on epätasapaino, joka vähentää sen kuntoa (esim. trisomia aiheuttaa sellaisten geeniannosvaikutusten takia Downin syndrooman kaltaisia poikkeavuuksia). Koska kopion numero on yksi tiedon laji ja koska tiedetään, että kopion numeromuunnelmia ilmenee (jopa ihmisissä)37), tämä on esimerkki mutaatiosta, joka muuttaa tietoa. Huomaa, että käytin muuttaa-sanaa enkä lisätä-sanaa. Sanojen kahdennusta pidetään yleensä tarpeettomana, mistä kaikki äidinkielen opettajat ovat samaa mieltä. Geenien kahdentuminenkin on yleensä (mutta ei aina) huono asia. Niissä tapauksissa, joissa kahdentuminen ei vahingoita organismia, on pohdittava, onko kyseessä todella tiedon lisääminen. Ja onko kyseessä sellainen lisäys, jota evoluutio edellyttää? Ei ole.

Monet luomisopin puolustajat, kuten Lightner,38 Liu ja Moran ovat kirjoittaneet tästä aiheesta.39 Jopa silloin, jos löydetään esimerkki siitä, että uusi toiminto muodostuu geenien kahdentumisen kautta, uuden toiminnon on liityttävä vanhaan toimintoon. Esimerkki tästä on entsyymin katalyysin uusi, mutta samanlainen lopputuote. Ei ole mitään syytä odottaa, että asia olisi toisin. Kahdentumisen kautta muodostuvat uudet toiminnot eivät olemahdottomia, mutta niiden todennäköisyys on häviävän pieni, ja niiden todennäköisyys pienenee sitä mukaa, miten paljon muutoksia kunkin uuden toiminnon kehitys edellyttää.

Hajonnut tieto

Evoluutiokirjallisuudessa on suuri määrä  esimerkkejä, joissa geneettisen hajoamisen avulla yritetään osoittaa, että tiedon määrä lisääntyy ajan mittaan. Esimerkkejä  ovat sirppisoluanemia (joka suojaa malarialta, koska sirppisoluanemia aiheuttaa epämuodostuneita punasoluja),40 aerobisia sitraatteja syövät bakteerit (ilmiö, jossa menetään normaalin anaerobisen sitraattien syömisen hallinta)41 ja nailonia syövät bakteerit (ilmiö, jossa yhden entsyymin kasvualustaspesifisyys. Entsyymi on kromosomin ulkopuolisessa plasmidissa).42 Koska kaikkiin näihin ilmiöihin liittyy aikaisemman tiedon tuhoutuminen, mikään näistä esimerkeistä ei ole hyväksyttävä todiste siitä, että biologinen moninaisuus lisääntyisi ajan mittaan.

Bakteerien antibioottinen vastustuskyky

Tätä on käsitelty niin useasti, että  en viitsisi edes mainita tätä. Kuitenkin jostain syystä evoluutioteorian puolustajat aina nostavat asian esiin, melkein kyllästymiseen saakka.. Jos aihe kiinnostaa, siitä on kirjoitettu monia artikkeleita, jotka sisältävät luomisopin puolustajien yksityiskohtaiset vastaväitteet.43

Yleiset neoformiset mutaatiot

Evoluutio edellyttää neoformisia mutaatioita, mutta evoluutioteorian puolustajien on vaikea keksiä hyviä esimerkkejä.44 Ihmisissä esiintyvää adaptiivista immuniteettia, homologista rekombinaatiota, bakteerien antibioottista vastustuskykyä ja sirppisoluanemiaa on käytetty esimerkkeinä, mutta (kuten edellä on mainittu) mikään näistä esimerkeistä ei täytä varsinaiselle neoformiselle mutaatiolle asetettuja vaatimuksia. Se, että evoluution välttämättömälle piirteelle ei ole esimerkkejä, ei edes teoreettisia, on vahva todiste siitä, että evoluutioteoria ei ole pätevä teoria.

Todellinen kysymys

Uusien toimintojen kehittyminen on ainoa tärkeä  asia evoluution kannalta. Kyse ei ole pienistä toimintomuutoksista, vaan suurista. Jonkin organismin piti oppia muuntamaan sokereita energiaksi. Toisen piti oppia, miten auringonvalo muutetaan sokereiksi. Kolmannen piti oppia, miten valo muutetaan ymmärrettäväksi kuvaksi aivoissa. Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita, vaan ällistyttäviä  prosesseja, joihin sisältyy useita vaiheita, ja toiminnot, joihin liittyy kehämäisiä ja/tai äärimmäisen monimutkaisia polkuja karsitaan ennen kuin ne pystyvät kehittymään toimivaksi järjestelmäksi. Esimerkiksi DNA, jolla ei ole toimintoa, on valmis poistoon, ja tärkeitä  soluresursseja haaskattaisiin, jos valmistettaisiin proteeneja/entsyymejä  vain odottamaan täydellistä polkua tai nanokonetta.

Muna vai kana -ongelmia on paljon. Kumpi oli ensin, ATP-syntaasi-molekyylikone vai proteiini- ja RNA-valmistuskoneet, jotka tarvitsevat ATP:ta tuottaakseen ATP-syntaasikoneen? Kaikista perustavanlaatuisimpia prosesseja, joista kaikki elämä riippuu, ei voida omaksua jo olemassa olevista järjestelmistä. Jotta evoluutio toimisi, sellaisten järjestelmien tulisi syntyä  tyhjästä, niiden tulisi olla tarkasti tasapainotettuja ja säädeltyjä  muiden prosessien suhteen, ja niiden tulisi toimia, jotta ne säilytettäisiin.

Sen sanominen, että geeni voidaan kopioida ja käyttää uuden toiminnon prototyyppinä, ei ole sitä, mitä  evoluutio edellyttää, koska se ei voi selittää olennaisen uutta toimintoa. Näin ollen geenien kahdentuminen ei pysty vastaamaan tärkeimpiin kysymyksiin, jotka koskevat evoluutiohistoriaa. Samoin mikään yleisistä  mutaatiomuodoista (satunnaiset kirjainmuutokset, kääntymiset, poistot jne.) eivät kykene tekemään sitä, mitä evoluutio edellyttää. Darwin houkutteli halvalla tarjouksella teoksessaan Lajien synty. Hän itse asiassa laati kaksi erillistä teoriaa: käytän niistä nimityksiä Darwinin erityinen ja yleinen evoluutioteoria, kuten Kerkut tekee45. Darwin näytti yksityiskohtaisesti, miten lajit muuttuvat. Se oli siis erityinen evoluutioteoria. Darwinia edelsi suuri joukko muita (mukaan lukien useita luomisopin puolustajia), joilla oli sama ajatus.

Darwinilla kesti pitkään päästä asian ytimeen mutta lopulta hän sanoi:

“ … En näe mitään rajaa muutosten määrälle... joita voi ilmetä ajan mittaan luonnonvalinnan kautta."46

Voivatko mutaatiot luoda uutta tietoa -argumentti on oikeastaan silta erityisen ja yleisen evoluution välillä.

Se oli Darwinin yleinen evoluutioteoria, ja siinä  hän epäonnistui, koska hän ei tarjonnut minkäänlaista todellista muutosmekanismia eikä hän ottanut huomioon piileviä mekanismeja, jotka saatiin selville myöhemmin. Nykyaikaista rinnastusta käyttääkseni tämä on sama kuin sanoisi, että pienet, satunnaiset muutokset monimutkaisessa tietokone-ohjelmassa pystyvät luomaan olennaisen uusia ohjelmistomoduuleja niin, että järjestelmä ei kaadu.47 Näin ollen "voivatko mutaatiot luoda uutta tietoa" -argumentti on oikeastaan silta erityisen ja yleisen evoluution välillä. Mutaatioita voi tapahtua eliöissä, mutta mutaatioiden avulla ei voida selittää sitä, miten eliöt alun perin saivat alkunsa. Kyse on kahdesta täysin toisistaan erillisestä prosessista.

Metatietohaaste

On edettävä lapsellisen ajatuksen ohi, jonka mukaan ymmärrämme genomin, koska tiedämme lineaarisen DNA-ketjun sekvenssin. Itse asiassa tiedämme vain ensimmäisen ulottuvuuden ainakin neljästä ulottuvuudesta, joissa genomi toimii (1: yksiulotteinen, lineaarinen kirjainketju, 2: ketjun yhden osan kaksiulotteiset vuorovaikutukset toisen osan kanssa, suoraan tai RNA:n ja proteiinivälittäjien kautta, 3: DNA:n kolmiulotteinen tilarakenne ytimen sisällä ja 4: ensimmäisen, toisen ja kolmannen ulottuvuuden muutokset ajan mittaan). Genomiin on pakattu valtava tietomäärä, jota emme ole vielä selvittäneet. Siihen kuuluu useita yhtä aikaa päällekkäisiä koodeja.48 Kun pohditaan sitä, voivatko mutaatiot luoda uutta tietoa vai eivätkö voi, evoluutioteoreetikot tapansa mukaan ottavat esiin liian pelkistetyn näkemyksen mutaatioista ja väittävät, että ovat ratkaisseet ongelman mutta samalla unohtaneet varsinaisen kysymyksen: äärimmäisen monimutkaisen mutaation ja satunnaisen mutaation välisen vastakohtaisuuden.

Jos neliulotteinen genomi on riittävän kova pala purtavaksi, genomi sisältää myös valtavan määrän metatietoa. Se on tietoa, joka koskee tietoa! Se on tietoa, joka kertoo solulle, miten tietoa ylläpidetään, miten se on korjattava, jos se rikkoutuu, miten se kopioidaan, miten tulkitaan, mitä siellä on, miten sitä käytetään, milloin sitä käytetään, ja miten sitä  välitetään seuraavalle sukupolvelle. Tämä kaikki on koodattuna siihen lineaariseen kirjainketjuun, eikä eliöitä voisi olla olemassa ilman sitä. Itse asiassa elämä suunniteltiin jäsennetysti, ilmeisesti niin, että metatieto oli ensin. Alex Williamsin erinomaisen kirjoituksen mukaan49 elämän olemassa olo edellyttää sitä, että organismeilla on seuraavien asioiden hierarkia:

  1. täysin puhdas, yksi-molekyyli-spesifi biokemia
  2. erikoisrakenteiset molekyylit
  3. funktionaalisesti integroidut molekyylikoneet
  4. kattavasti säädellyt, tietopainotteiset metabolitoiminnot ja
  5. käänteisesti kausaalinen metatieto.

Mitään näistä tasoista ei voida saavuttaa luonnollisten prosessien avulla, mitään niistä ei voi ennustaa alemmalta tasolta, ja jokainen on riippuvainen ylätasosta. Metatieto on biologisen monimuotoisuuden ylätaso, eikä sitä voida selittää luonnollisten mekanismien avulla, mutta elämää ei voi olla ilman metatietoa.50 Jos unohdetaan kaikki biologisen tiedon syntyä puolustavat ja vastustavat argumentit, mistä metatieto (josta kaikki elämä riippuu) on peräisin?

Johtopäätökset

Pystyvätkö mutaatiot luomaan uutta tietoa? Kyllä, riippuen siitä, miten "tieto" määritellään. "Uusi" ei välttämättä tarkoita "parempaa" tai edes "hyvää". Kun evoluutioteoreetikot esittävät esimerkkejä "uudesta" tiedosta, he lähes aina esittävät todisteita uusista piirteistä, mutta piirteet johtuvat olemassa olevan tiedon korruptoitumisesta. Mutaatiot pystyvät luomaan vanhojen geenien uusia muunnelmia, mikä voidaan havaita valkoturkkisista laboratoriohiiristä, hännättömistä kissoista ja sinisilmäisistä ihmisistä.

Mutta vahingollisilla mutaatioilla ei voida puolustaa molekyyleistä ihmisiksi -evoluutiota. Jonkin rikkominen ei saa aikaan korkeampaa toimintoa, ja siinä oletetaan, että on jo olemassa oleva toiminto, joka voidaan rikkoa. Kaikki uudet piirteet eivät myöskään johdu mutaatiosta! Osa niistä johtuu siitä, että jo olemassa oleva tieto puretaan, osa siitä, että pakattu tieto puretaan, osa taas siitä, että tietyt geenit kytketään päälle ja pois.

Mikään tuntemani esimerkki, joissa argumentoidaan luomisoppia vastaan, ei tue evoluutiota. Ei ole olemassa tunnettuja esimerkkejä tietoa hankkivien mutaatioiden tyypeistä, joita mittavat evoluutioprosessit edellyttävät. Itse asiassa näyttää siltä, että kaikki neoformisten mutaatioiden esimerkit (ylöspäin suuntautuneen evoluutiokehityksen pitkän aikavälin tarpeiden valossa) ovat poikkeuksia siitä, mitä tarvitaan, koska jokaisessa tuntemassani esimerkissä jotakin rikkoutuu.

Meillä, luomisopin kannattajilla, on tässä  selvä yliote. Jos käsittelemme tätä oikein, saavutamme suuren voiton pitkässä taistossamme totuuden puolesta. Genomi ei ole sitä, mitä evoluutio odotti. Tunnetut mutaatioesimerkit eivät ole sen tyyppisiä, joita evoluutiokehitys edellyttää. Evoluution on selitettävä, miten neliulotteinen genomi, sen lukuisat päällekkäiset koodit ja valtava määrä metatietoa saivat alkunsa. Pystyvätkö  mutaatiot luomaan uutta tietoa? Ehkä, mutta vain kaikista suppeimmalla tavalla. Pystyykö se luomaan sellaista tietoa, jota genomin tuottaminen edellyttää? Ei todellakaan!

Kiitokset

Kiitos Don Battenille, Jonathan Sarfatille ja kolmelle nimettömälle tarkastajalle heidän kriittisistä kommenteistaan, jotka koskevat tätä käsikirjoitusta. Tämä oli tiimityötä, koska ajatukset ovat peräisin monen vuoden vuorovaikutuksesta muiden luomisopin kannattajien kanssa. Heistä monien panosta ei ole mainittu, koska siihen ei ole tilaa. Kyse ei ole siis siitä, etteikö heitä  pitäisi mainita. Pelkään, että en tehnyt oikeutta aikaisemmille tutkijoille.

Asiaan liittyviä artikkeleita

Further Reading

Lähdeviitteet

  1. I am indebted to Randy Guliuzza, of the Institute for Creation Research, for first encouraging me to move from a gene-to an organism-centric viewpoint. Return to text.
  2. Gabriel, S.B. et al., The structure of haplotype blocks in the human genome, Science 296:22252229, 2002. Return to text.
  3. Conrad, D.F. et al., A high-resolution survey of deletion polymorphism in the human genome, Nature Genetics 38(1):7581, 2003. Katso myös samassa julkaisussa olevat artikkelit, joiden kirjoittajat ovat Hindset al. ja McCarroll et alReturn to text.
  4. Barash, Y. et al., Deciphering the splicing code, Nature 465:5359, 2010. Return to text.
  5. Carter, R.W., Splicing and dicing the human genome: Scientists begin to unravel the splicing code 2010. Return to text.
  6. Gerstein, M.B. et al., What is a gene, post-ENCODE? History and updated definition, Genome Research 17:669681. Return to text.
  7. Ks. Sarfati, J., Refuting Evolution, 4th ed., Creation Book Publishers, s. 120121, alaviite 7, 2008. Return to text.
  8. Gitt, W., Information, Science and BiologyJournal of Creation 10(2):181187, 1996. Return to text.
  9. Gitt, W., Implications of the scientific laws of information part 2Journal of Creation 23(2):103109, 2009. Return to text.
  10. Luomisoppia käsittelevässä kirjallisuudessa on julkaistu tästä aiheesta monia artikkeleita, kuten Batten, D., Ligers and wholphins? What next? Creation 22(3):2833. Return to text.
  11. Aristoteleeseen luottaminen oli auktoriteettiargumentti, joka voidaan tulkita klassiseksi logiikkavirheeksi. Meillä on ehkä kiusaus sanoa, että olisihan heidän pitänyt tajuta asiat, mutta muinainen auktoriteetti oli erittäin tärkeä asia silloiselle kulttuurille. Nykytiede toimii valtavan etukäteisauktoriteetin järjestelmän avulla, kunnes toisin todistetaan. Return to text.
  12. Litteä maa -huomion keksi (vetäisi ilmeisesti hatusta) Washington Irving kirjassaan, joka käsittelee Kristoffer Kolumbusta. Ks. useita kirjoittajia, Who invented a flat earth? Creation 16(2):4849, 1994 ja Faulkner, D., Geocentrism and creation, Journal of Creation 15(2):110121, 2001. Return to text.
  13. Tämä ei päde hänen varhaisiin vuosiinsa, mutta Systema Naturae:n viimeiseen painokseen mennessä Linnaeus oli sisällyttänyt tiedon, joka koskee ajan mittaan tapahtuvia muutoksia. Return to text.
  14. Grigg, R., Darwins illegitimate brainchildCreation 26(2):3941, 2004. Return to text.
  15. Wieland, C, Dynamic Life: Changes in Living Things. DVD on saatavilla osoitteessa creation.comReturn to text.
  16. Speciation and the Created Kindscreation.com/speciation-questions-and-answersReturn to text.
  17. Williams, A.Facilitated variation: a new paradigm emerges in biology, Journal of Creation 22(1):8592, 2007; katso myös creation.com/alexander-williamsReturn to text.
  18. Borger, P.Evidence for the design of life: part 2 BaranomesJournal of Creation 22(3):6876, 2008. Tämä on osa artikkelisarjaa, joka on saatavilla täällä: creation.com/peter-borgerReturn to text.
  19. Lightner, J.K.Comparative cytogenetics and chromosomal rearrangementsJournal of Creation 24(1):68, 2010. Tämä on vain yksi monista Lightnerin artikkeleista, joita olisin voinut siteerata. Return to text.
  20. Shan, E.L., Transposon amplification in rapid intrabaraminic diversificationJournal of Creation 23(2):110117, 2009. Return to text.
  21. Carter, R.W., The slow, painful death of junk DNA, 2010; katso myös Shan (2009), viite 20. Return to text.
  22. Borger, P., The design of life: part 3 an introduction to variation-inducing genetic elementsJournal of Creation 23(1):99106, 2009. Return to text.
  23. Lightner, J.K., Gene duplications and nonrandom mutations in the family Cercopithecidae: evidence for designed mechanisms driving adaptive genomic mutations, Creation Research Society Quarterly 46(1): 15, 2009. Return to text.
  24. Borger, P., An illusion of common descentJournal of Creation 24(2) 122127, 2010. Return to text.
  25. Gabriel, S.B. et al., The structure of haplotype blocks in the human genome, Science 296:22252229, 2002. Return to text.
  26. Tämä perustuu henkilökohtaiseen tietämykseen monen tunnin opiskelun jälkeen. HapMap-tiedot ovat saatavilla Internetissä, joten kaikki voivat tarkastaa väitteeni: www.HapMap.orgReturn to text.
  27. Shibata, T. et al., Homologous genetic recombination as an intrinsic dynamic property of a DNA structure induced by RecAyRad51-family proteins: A possible advantage of DNA over RNA as genomic material,Proceedings of the National Academy of Science (USA) 98(15):84258432, 2001. Return to text.
  28. Berg. I.L., et al., PRDM9 variation strongly influences recombination hot-spot activity and meiotic instability in humans, Nature Genetics 42(10):859864, 2010. Return to text.
  29. Parvanov, E.D., Petkov, P.M. and Paigen, K., Prdm9 Controls Activation of Mammalian Recombination Hotspots, Science 327:835, 2010. Return to text.
  30. Kirjoita creation.comin hakulaatikkoon "adaptive immunity", niin löydät (englanniksi) useita asiaankuuluvia artikkeleita, joissa tätä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin. Return to text.
  31. Axe, D.D., The limits of complex adaptation: an analysis based on a simple model of structured bacterial populations, BIO-Complexity 2010(4):110, 2010. Return to text.
  32. Truman, R., Searching for needles in a haystackJournal of Creation 20(2):9099, 2006. Return to text.
  33. Truman, R., Protein mutational context dependence: a challenge to neo-Darwinian theory: part 1Journal of Creation 17(1):117127, 2003. Return to text.
  34. Batten, D., Clarity and confusion, A review of The Edge of Evolution: The Search for the Limits of Darwinism by Michael J. BeheJournal of Creation 22(1):2833, 2008. Return to text.
  35. cf. ref. 3. Return to text.
  36. The 1000 Genomes Project Consortium, A map of human genome variation from population-scale sequencing, Nature 467:10611073. Return to text.
  37. Sudmant, P.H. et al., Diversity of human copy number variation and multicopy genes, Science 330:641646, 2010. Return to text.
  38. Lightner, J.K., Gene duplication, protein evolution, and the origin of shrew venom, Journal of Creation 24(2):35, 2010. Return to text.
  39. Liu, Y. and Moran, D., Do functions arise by gene duplication? Journal of Creation 20(2):8289, 2006. Return to text.
  40. Konotey-Ahulu, F., Sickle-cell anemia does not prove evolution! Creation 16(2):4041, 1994. Return to text.
  41. Batten, D., Bacteria evolving in the lab? A poke in the eye for antievolutionists? 2008. Return to text.
  42. Batten, D., The adaptation of bacteria to feeding on nylon wasteJournal of Creation 17(3):305, 2003. Return to text.
  43. Yksi monista esimerkeistä on täällä: Is antibiotic resistance really due to increase in information?Return to text.
  44. Lightner, J.K., Gain-of-function mutations: at a loss to explain molecules-to-man evolutionJournal of Creation 19(3):78, 2005. Return to text.
  45. Kerkut, G.A., Implications of Evolution (Pergamon, Oxford, UK), p. 157, 1960. Return to text.
  46. Darwin, C.R., On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life, 1st ed., John Murray, London, p. 109, 1859; darwin-online.org.uk.Return to text.
  47. Stevens, R.W., Can evolution make new biological software? Creation Research Society Quarterly 46(1):1724, 2010. Return to text.
  48. Itzkovitz, S., Hodis, E. and Segal, E., Overlapping codes within protein-coding sequences, Genome Research 20:15821589, 2010. Return to text.
  49. Williams, A., Lifes irreducible structurePart 1: AutopoiesisJournal of Creation 21(2):109115, 2007. Return to text.
  50. Williams, A., Meta-information: an impossible conundrum for evolution, 2007. Return to text.

Lähde:

Can mutations create new information?

Kirjoituksen suomentanut Eetu Hiltunen.

Saulus-Lähetys / T.T

Tässä vielä todella hyvä opetusvideo mutaatioista Robert Carterilta:

18.11.2014TULOSSA - Aatami ja Eeva sopivat todistusaineistoon
14.11.2014Kansalaisaloite: Terveydenhuollon henkilökunnalle
10.11.2014Herra Jeesus auttaa - lohduttava opetusvideo
04.11.2014Saulus-Lähetys etsii asianhoitajaa
01.11.2014Tiede on todiste Luoja Jumalasta!
30.10.2014Maidon sietokyky syntyi 'geenivirheestä'
28.10.2014Saulus-Lähetyksen logo
21.10.2014Raamattu ja evankeliumin julistaminen osa 3
20.10.20141.Mooseksen kirjassa on perusta
29.09.2014Viron avustustyö - Video
28.09.2014Evoluutioteoria on todistusaineistosta tehty looginen virhepäätelmä
22.09.2014Raamattu ja evankeliumin julistaminen osa 2
17.09.2014Raamattu ja evankeliumin julistaminen osa 1
08.09.2014Luonnontieteiden synty
06.09.2014Evoluutioaate ilman todisteita
23.08.2014Vapaa tahto
20.08.2014Abortti on murha
18.08.2014Mutta tietäen ei he tahdo tietää - että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta
06.08.2014Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta osa 3
01.08.2014Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta osa 2
25.07.2014Tähtien valo puoltaa 6000 vuotta vanhaa maailmaa
23.07.2014Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta osa 1
30.06.2014Rakkauden kaksoiskäskystä osa 4
24.06.2014Tiede tuhansia vuosia Jumalan sanaa perässä
22.06.2014Rakkauden kaksoiskäskystä osa 3
12.06.2014Rakkauden kaksoiskäskystä osa 2
11.06.2014Jeesus todistaa - Minä ja Isä olemme yksi Herra Jumala
10.06.2014Evoluutio auto-ostoksilla
09.06.2014Rakkauden kaksoiskäskystä osa 1
03.06.2014Jumalan tahdon mukaisesta uskosta osa 5
02.06.2014Kristologia
30.05.2014Timantit todistavat maailma on vain tuhansia vuosia
24.05.2014Jumalan tahdon mukaisesta uskosta osa 4
23.05.2014Jumalan tahdon mukaisesta uskosta osa 3
22.05.2014Ihminen rappeutuu - ei kehity
20.05.2014Jumalan tahdon mukaisesta uskosta osa 2
18.05.2014Jumalan tahdon mukaisesta uskosta osa 1
12.05.2014Israel ja Palestiina kysymys
10.05.2014Tiedon tieteelliset lait todistavat sielusta
08.05.2014Tee hyvää älä tee pahaa osa 3
08.05.2014Onko naturalismi hyvä selitys elämälle
06.05.2014Tee hyvää älä tee pahaa osa 2
05.05.2014Tee hyvää älä tee pahaa osa 1
04.05.2014Tieteellinen maailmankuva puntarissa
03.05.2014Maailmankuvat perustuvat uskomusjärjestelmiin
02.05.2014Luonnonvalinta ja mutaatiot eivät mahdollista evoluutioteorian hypoteettista evoluutiota
01.05.2014Evoluutioteoria kumoutuisi Darwinin mukaan
29.04.2014Metatieto todistaa Luojasta
28.04.2014Ajatuksia Jumalan armosta ja rakkaudesta
22.04.2014Usko-Evoluutio-Tiede-Ateismi osa3: Pekka Reinikainen, Katsottavissa!
14.04.2014Usko-Evoluutio-Tiede-Ateismi Osa2: Matti Leisola, Katsottavissa
11.04.2014Kokeellinen tiede tukee Raamatun ilmoitusta elämästä
11.04.2014Jumalan voima
10.04.2014Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
10.04.2014Noah Movie - Suomeksi tekstitetty
08.04.2014Tieto tulee kaikkitietävältä Jumalalta
08.04.2014Alkuräjähdys on mahdoton
07.04.2014Rukouksesta osa 6
04.04.2014Elämän edellytys
04.04.2014Kristillisyysfobia
03.04.2014Rukouksesta osa 5
03.04.2014Vedenpaisumus ja Kiinan kieli
03.04.2014Vedenpaisumus ja vesivarat
26.03.2014Turvaa aina Herraan Jeesukseen
14.03.2014Hyvää lukemista
14.03.2014Rukouksesta osa 4
12.03.2014Rukouksesta osa 3
10.03.2014Rukouksesta osa 2
06.03.2014Rukouksesta osa 1
02.03.2014Jeesuksen mukaan ihminen luotiin maailman alussa
28.02.2014Aabrahamin jälkeläiset
26.02.2014Radiohiiliajoitus tukee Raamatullista maailman ikää
25.02.2014Elämänkatsomustieto ja uskomukset
18.02.2014Epikurolaisuus elää ja voi hyvin tiedemaailmassa
13.02.2014Kaappaus tieteessä
11.02.2014Maailmankatsomuksen vaikutus tasa-arvoiseen avioliittolakiin
09.02.2014Evoluution akilleen kantapää videotraileri
08.02.2014Oletko hyvä ihminen?
03.02.2014Jumala on heikoissa väkevä
13.01.2014Sinulla on mahdollisuus voittaa
01.01.2014Luominen/Evoluutio Osa 11 Sokeat luolakalat
22.12.2013Viron avustukset perille
19.12.2013Tuhlaajapoika
29.11.2013Luominen/Evoluutio Osa 10 Lajien monimuotoisuus
26.11.2013Arkeologia ja Raamatun sanan todistus
14.11.2013Luominen/Evoluutio Osa 9 Darwininsirkut
12.11.2013Luominen/Evoluutio Osa 8 Pystyvätkö mutaatiot luomaan uutta tietoa?
10.11.2013Luominen/Evoluutio Osa 7 Rappeutuminen
09.11.2013Poliisi selvittää Pirkko Jalovaaran rahan keräyksen
08.11.2013Luominen/Evoluutio Osa 6 Sopeutuminen
06.11.2013Rakastatko sinä Jumalaa?
28.10.2013Uskon ja uskonnon eroavaisuudet
17.10.2013Rikkinäisyydestä uskon kasvuun
08.10.2013Yksinäinen uskova ja uskovien yhteys
24.09.2013Video: Alkuperäinen Raamatun kristinusko
23.09.2013Rakenna itsesi pyhän uskon perustukselle
14.09.2013Oikea-aikainen Raamatun sanan opetus
28.08.2013Luominen/Evoluutio Osa 5 Maailman ikä
17.08.2013Luominen/Evoluutio Osa 4 kuolema
08.08.2013Luominen/Evoluutio Osa 3 Luomisevankeliointi

Näytä lisää »