Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia

Share |
24.02.2017

pointing-finger-1922074_960_720.png

Käsittelen nyt uskontoa Websterin sanakirjan määritelmän mukaan. Tiedän sen, että kristinusko ei ole uskonto, vaan elävää uskoa Herraan Jeesukseen jossa Jumala pelastaa syntisen ihmisen, mutta aiheen kannalta käytän nyt Websterin määritelmää uskonnosta, jotta mahdollisimman moni voisi ymmärtää sen, että kaikki ihmiset ovat uskovaisia ja harjoittavat tietyllä tavalla uskontoa.

Websterin sanakirja määrittelee "uskonnon" seuraavasti: "Syy, periaate tai uskomusjärjestelmä, johon pitäydytään kiihkolla ja uskolla".

Websterin kuuluisan sanakirjan mukaan uskonto tarkoittaa uskomusjärjestelmää, johon pitäydytään kiihkolla ja uskolla. Jos ihminen omaa uskomusjärjestelmän johon hän pitäytyy uskon kautta, niin Websterin sanankirjan mukaan tätä järjestelmää voidaan kutsua ”uskonnoksi”. Järjestelmän ”uskonnollista” luonnetta vahvistaa vielä se, mikäli järjestelmää käytetään perimmäisenä viitekehyksenä ja tulkintaperustana kaikille havaittaville tosiasioille.

Kysymys siitä onko ihminen uskovainen ja harjoittaako hän uskontoa (Websterin sanakirjan määritelmän mukaan) kiteytyy siihen, onko kaikilla ihmisillä ateistit ja agnostikot mukaan lukien tällainen uskomusjärjestelmä, johon he pitäytyvät uskolla ja joka ohjaa heidän maailmankatsomustaan (perimmäistä tulkintaperustaa).


KAIKILLA ON MAAILMANKATSOMUS

Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomus, joka perustuu ihmisen käsityksiin maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Maailmankatsomus vaikuttaa siihen miten ihminen näkee ja tulkitsee todellisuuden ja elämän luonteen. Jokaisella on siis maailmankatsomus, joka perustuu siihen, mitä ympäröivästä maailmasta ja sen alusta uskotaan. Meillä kaikilla on tiedostamaton ”uskomusjärjestelmä”, jota käytämme todisteiden tulkitsemiseen. Paino on sanalla ”uskotaan”, koska jokaisen ihmisen maailmankatsomus rakentuu laaja-alaisista oletuksista, joihin pitäydytään uskolla.


MAAILMANKATSOMUKSIEN USKONVARAINEN LUONNE

Ihmiset ovat rajallisia olentoja joilla ei ole kaikkitietävän olennon kokonaisvaltaista tietoa todellisuudesta. Jokainen ihminen katsoo todellisuutta ja tarkemmin sanottuna yksittäisiä tosiasioita jostakin pisteestä käsin. Tämä piste on ihmisen maailmankatsomus. Ihminen on välittömän kokemuksensa tasolla yhteydessä todellisuuteen ja havaitsemiinsa yksittäisiin tosiasioihin, mutta rajallisena olentona ihminen joutuu tätä kokemustaan (havaintoaan) teoreettisesti käsitteellistäessään suhteuttamaan sen laaja-alaisiin olettamuksiin.

Asiaa voi havainnollistaa palapeli esimerkin avulla. Kun ihminen kokoaa palapeliä, niin hän pyrkii yhdistämään yksittäiset palaset kokonaiskuvaan. Yksittäinen palapelin palanen saa merkityksensä vasta osana palapelin kokonaisuutta. Palapelin kokoajalla on käsitys kokonaiskuvasta joka sitten ohjaa hänen yksittäisten palasten asettelua suhteessa kokonaiskuvaan. Palapelin palaset ovat keskinäisessä riippuvaisuussuhteessa, joka määräytyy palapelin kokonaiskuvan perusteella. Näin kokonaiskuva ohjaa sitä miten yksittäiset palaset tulee tulkita ja asetella. Palapelin rakentamista ei aloiteta siten, että summanmutikassa vain liitellään palasia yhteen, vaan siten, että kokoajalla on jo ennakkokäsitys kokonaiskuvasta, joka sitten ohjaa sitä miten hän tulkitsee yksittäiset palaset ja liittää ne osaksi kokonaisuutta. Juuri samasta on kyse ihmisten maailmankatsomuksellisessa tietoprosessissa.

Tieteenfilosofi professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan ”Tiedekeskustelun avoimuuskoe” s.202, näin:

  • ”Emme pysty lähtemään liikkeelle yksittäisistä neutraaleista tosiasioista ja etenemään niistä kokonaisvaltaisiin johtopäätöksiin. Päinvastoin tutkimuksen lähtökohtana on jokin käsitys Jumalasta tai perimmäisestä todellisuudesta ja sen pohjalta tulkitaan jokainen tosiasia.”

Ihminen on kokemuksensa välityksellä yhteydessä todellisiin yksittäisiin tosiasioihin, mutta yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen, koska tosiasiat saavat merkityksen vasta osana kokonaisuutta. Ihmisellä ei rajallisena olentona ole kaikkitietävän olennon kokonaisvaltaista tietoa todellisuudesta, ja siksi ihminen joutuu suhteuttaessaan yksittäisiä tosiasioita kokonaisuuteen, nojautumaan laaja-alaisiin olettamuksiin todellisuuden kokonaiskuvasta.

Käsitykset perimmäisestä todellisuudesta ovat tärkeitä, koska ne ohjaavat kaikkien muiden tosiasioiden tulkintaa, tiedosti ihminen sitä tai ei. Näin perimmäistä todellisuutta koskevat uskomukset ovat kaiken tietämyksen perusta, koska niistä käsin tulkitaan kaikki muu tieto → yksittäiset tiedot sijoitetaan osaksi kokonaisuutta. Täten kaikki ihmisen tieto (yksittäisten tosiasioiden tulkinta) nojautuu johonkin perustaan, ehdottomana pidettyyn lähtökohtaan, josta käsin hän tarkastelee todellisuutta (maailmankatsomus).

Ihmisen näkökulma todellisuudesta värittyy sen perusteella mistä pisteestä käsin (ehdottomasta lähtökohdasta) hän tarkastelee todellisuutta. Jokaisella ihmisellä on perustava uskomus, jonka kautta hän katselee ja tulkitsee todellisuutta (yksittäisiä tosiasioita). Ihminen tarvitsee siis niin sanotun lintuperspektiivin todellisuudesta, jotta hän voi perustellusti yhdistää yksittäisiä käsityksiä suhteessa todellisuuden kokonaiskuvaan. Sillä ihminen ei voi ymmärtää ensimmäistäkään yksityiskohtaa oikein, jos hän ei pysty suhteuttamaan tätä yksityiskohtaa oikealla tavalla kokonaisuuteen. Ilman maailmankatsomuksestamme nousevia ennakko-oletuksia olisi ainoastaan päämäärätön toisistaan riippumattomien havaintojen keräily mahdollista. Siksi voikin sanoa, että ihmisten perustava uskomus on kuin linssi ja uskontunnustus on kuin silmälasit ja niiden läpi ihminen katsoo yksittäisiä tosiasioita.

Isossa kuvassa näitä perustavia uskomuksia (maailmankatsomuksia) joidenka kautta ihmiset katselevat todellisuutta on vain kahdenlaisia.

Ralph Shallis (1983: 107-108) toteaa, että käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä. New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel kirjoittaakin näin:

  • ”Sekä usko Jumalaan, että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia (perususkomuksia), jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.”


JOKAINEN JOUTUU OTTAMAAN KANTAA JUMALAAN

Kysymys Jumalan olemassaolosta koskettaa kysymystä maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Kysymys Jumalasta maailmankaikkeuden alkuperänä on niin keskeinen, että jokainen ihminen joutuu ottamaan siihen kantaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan, koska se miten ihminen suhtautuu alkuperäänsä ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä. Kysymys Jumalasta on keskeinen siksi, että mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan. Vastakkainen näkemys, että Jumalaa ei ole olemassa, antaa näille tosiasioille tietysti täysin toisenlaisen tulkinnan.

Kysymys Jumalasta on niin keskeinen, että kannanotosta pidättäytyminen tai Jumalan asettaminen tiedon kannalta merkityksettömien oletusten joukkoon, merkitsee kannanottoa, koska se ohjaa muiden tosiasioiden käsitteellistämistä. Jos siis ihminen sanoo pidättäytyvänsä kannanotosta Jumalan olemassaoloon, niin hän ottaa kantaa todellisuuden perimmäiseen luonteeseen, koska olettaa että Jumalaa ei tarvita todellisuuden selittämiseen. Kysymys Jumalasta joka joko vallitsee koko todellisuutta tai sitten ei, on niin perustavaa laatua oleva, ettei sitä ole mahdollista asettaa syrjään kun otetaan kantaa maailmankaikkeuden alkuperään ja luonteeseen.

Englantilainen filosofi Mary Midgley kirjoittaa näin Jumala kysymyksestä:

  • ”Se on kaiken läpi tunkeva tärkeä kysymys koko maailmasta ja suhteestamme siihen, ja itse asiassa omasta luonnostamme. Se on tärkeä kysymys todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Se on siksi sellainen asia, johon meidän on mahdotonta olla ottamatta kantaa, jos yleensä ajattelemme mitään. Kieltäytyminen kannanotosta näihin kysymyksiin vaikuttaa maailmankuvaan yhtä paljon kuin kannan ottaminen”. (Midgley 1992: 105)

Mary Midgleyn mukaan ihmisten on mahdotonta olla ottamatta kantaa Jumalaan, koska se on kysymys todellisuuden perimmäisestä luonteesta ja suhteestamme siihen. Midgleyn mukaan kieltäytyminen kannanotosta Jumalaan vaikuttaa maailmankuvaan yhtä paljon kuin kannan ottaminen. Näin siksi, että kun ihminen kieltäytyy ottamasta kantaa Jumalaan, niin hän ottaa kantaa siihen, että maailmankaikkeus ja todellisuus voidaan selittää ilman Jumalaa. Näin kannanotosta kieltäytyminen vaikuttaa ihmisen maailmankuvaan (käsitykseen todellisuuden luonteesta) yhtä paljon kuin se, että ihminen ottaisi kantaa Jumalan olemassaoloon.

Tieteenfilosofi professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan - ”Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa” s16, seuraavasti:

  • ”Filosofi Harry Jellema käyttää uskonyhteisön käsitettä kuvatakseen henkisiä ajattelu- ja toimintakulttuureja. Jokainen ihminen kuuluu johonkin uskonyhteisöön, jonka henkinen ja hengellinen ilmapiiri ohjaa hänen tunteitaan, havaintojaan, ajatteluaan ja toimintaansa. Uskonyhteisön keskuksessa on kannanotto Jumalaan, mikä määrää koko muun todellisuuden ymmärtämistä ja elämäntapaa. Yksikään ihminen ei voi välttää tällaista kannanottoa – myös ateismi ja agnostismi ovat uskonyhteisöjä, jotka ottavat kannan Jumalaan ja tuottavat kannanotolleen ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.”

Otan esimerkin eutanasiakeskustelusta. Eutanasia on yksittäinen tosiasia, mutta sitä käsitteellistäessään jokainen ihminen joutuu suhteuttamaan sen kokonaisuuteen. Kun ihminen tarkastelee eutanasiaa, niin se tulee suhteuttaa kokonaisuuteen jotta se tulee ymmärretyksi. Kun ihminen pyrkii suhteuttamaan eutanasiaa kokonaisuuteen, joutuu hän käsittelemään kysymyksiä, mitä on olla ihminen, mistä elämä tulee ja miksi, sekä mitä on kuoleman jälkeen. Nämä ovat laaja-alaisia kokonaisvaltaisia kysymyksiä elämän luonteesta ja perimmäisestä todellisuudesta.

Rajallisella ihmisellä voi olla vain uskoon pohjautuvia näkemyksiä näihin kysymyksiin. Näihin kysymyksiin annetut vastaukset ovat riippuvaisia siitä, miten ihminen suhtautuu Jumalaan. Ihmisen suhtautuminen Jumalaan ohjaa sen miten ihminen vastaa kysymyksiin elämän ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näin jokaisella ihmisellä on kiintopiste → ehdottomana pidetty lähtökohta → käsitys Jumalasta → joka ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

Esimerkiksi jos ihminen ajattelee, että ei Jumalaa tarvitse sotkea eutanasiakeskusteluun, niin se on kannanotto Jumalaan, ja tämä kannanotto vaikuttaa siihen miten ihminen tulkitsee yksittäistä tosiasiaa → eutanasia. Tässä tapauksessa Jumalan asettaminen keskustelun ulkopuolelle on epäuskoa Jumalaa kohtaan, ja tästä epäuskosta käsin ihminen tulkitsee eutanasiaa. Jos ihminen uskoo ettei Jumalaa ole olemassa ja hän pyrkii suhteuttamaan eutanasiaa kokonaisuuteen, niin hän ei voi ottaa huomioon sitä, että kuoleman jälkeen olisi tuomio jossa ihminen joutuu vastaamaan teoistaan Luoja Jumalalle.

On selvää, että jos ihminen uskoo, että kuoleman jälkeen on tuomio, jossa ihminen joutuu vastaamaan teoistaan Jumalalle ja, koska Jumala on kieltänyt kaiken tappamisen, niin tällöin ihminen suhtautuu täysin erinlailla eutanasiaan, kuin ihminen joka ei usko, että kuoleman jälkeen on tuomiota. Näin kannanotto Jumalaan ohjaa sitä miten ihmiset tulkitsevat tosiasioita ja riippuen ihmisten suhteesta Jumalaan, voivat ihmiset tulla täysin eri johtopäätöksiin samasta tosiasiasta → tässä tapauksessa eutanasiasta. Näin tosiasiat nähdään erinlailla riippuen siitä, miten ihminen suhtautuu Jumalaan.


KAIKKI OVAT USKOVAISIA

Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomus joka perustuu uskonvaraisille laaja-alaisille olettamuksille maailmankaikkeuden alkuperästä ja todellisuuden luonteesta. Jokainen ihminen joutuu maailmankatsomuksellisen tietoprosessin lähtökohdassa ottamaan kantaa Jumalaan, koska yksittäiset tosiasiat on tulkittava kokonaiskäsityksen valossa. Tosiasioiden tulkinta värittyy sen pohjalta, millainen käsitys ihmisellä on Jumalasta ja olettaako hän Jumalan olevan olemassa.

Jokainen ihminen joutuu siis ottamaan kantaa Jumalaan, koska jokaisen ihmisen perimmäinen selitysperusta josta käsin hän tulkitsee tosiasioita, perustuu kannanottoon Jumalasta, sillä kysymystä maailmankaikkeuden alkuperästä ei voi käsitteellistää ilman kannanottoa Jumalaan. Tämä kannanotto on jokaisella uskoon perustuva, koska rajallisella ihmisellä ei voi olla varmaa tietoa maailmankaikkeuden alkuperästä. Pidättäytyminen kannanotosta Jumalaan merkitsee kannanottoa, koska silloin oletetaan ettei mikään maailmankaikkeuden tosiasia tarvitse Jumalaa selityksekseen. Ihminen on näin aina sidottu johonkin näkökulmaan Jumalasta ja tämä näkökulma toimii selitysperustana kaikille muille tosiasioille.

Esimerkiksi ihminen joka väittää muodostavansa näkemyksensä pelkkien luonnontieteellisten tosiasioiden pohjalta, todellisuudessa sijoittaa luonnontieteelliset tosiasiat omien perustavien uskonvaraisten vakaumustensa tarjoamaan viitekehykseen. Tämä viitekehys muodostuu hänen kannastaan Jumalaan ja tästä näkemyksestä käsin hän sitten katsoo luonnontieteellisiä tosiasioita. Näin hänen käsityksensä eivät ole neutraaleja luonnontieteellisiä tosiasioita vaan uskonnollisesti värittyneitä tulkintoja.

Argumenttini pääpointti on se, että niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tämä kannanotto sitten ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa. Koska niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tällä kannanotolla on perustavaa laatua oleva vaikutus ihmisen käsitykseen todellisuuden ja elämän luonteesta, niin millä ihmeen logiikalla monet näkevät, että vain kristitty on näistä vaihtoehdoista ”uskovainen”?

Jos usko Jumalaan maailmankaikkeuden perustana tekee ihmisestä uskovaisen ja tämä usko sitten ohjaa ihmisen maailmankatsomusta, niin millä logiikalla epäusko Jumalaan ei tekisi ihmisestä uskovaista vaikka tämä kannanotto ohjaa ihmisen maailmankatsomusta? Kummatkin kannanotot ovat luonteeltaan uskoon perustuvia siinä mielessä, ettei niiden totuutta voi todistaa tieteellisesti. Jos siis on kaksi uskoon pohjautuvaa näkemystä samasta asiasta (Jumala) ja tämä näkemys sitten vaikuttaa ja ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa, niin miksi vain toinen näistä uskoon pohjautuvista näkemyksistä tekisi ihmisestä uskovaisen?

On loogisesti epäjohdonmukaista ajatella, että vain toinen näistä kannanotoista olisi uskoon perustuva ja toinen ei. Kuitenkin suuri osa suomalaisistakin ajattelee, että vain usko Jumalaan on niin sanotusti uskonnollinen näkemys ja epäusko ei ole. Suurin osa ihmisistä ei ole johdonmukaisia ajattelussaan suhteessa Jumalaan ja maailmankatsomuksien luonteeseen. Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia, mutta kaikki eivät halua myöntää sitä omalta kohdaltaan, koska he pyrkivät omien etupyyteiden nimissä suojaamaan omaa maailmankatsomustaan ja saamaan etua omille näkemyksillensä.

Kun ihminen ei myönnä oman maailmankatsomuksensa uskonvaraista luonnetta, niin hän pyrkii suojaamaan sen kritiikiltä, asettamalla sen ikään kuin neutraaliin asemaan. Kuitenkin tällainen asettaminen ei perustu johdonmukaiseen päättelyyn, koska rajallisen ihmisen ei ole mahdollista omaksua mitään neutraalia lähtökohtaa. Jokainen ihminen elää samassa maailmassa, mutta ihmiset tulkitsevat maailmaa ja todellisuutta erilaisten perususkomusten (maailmankatsomuksien) pohjalta ja siksi näimme sen perimmäisen luonteen eri tavoilla.

Toisin sanoen on epärehellistä ja tosiasioiden vastaista, väittää olevansa uskonnoton ja neutraali ihminen. Sillä kukaan ihminen ei ole maailmankatsomukseltansa uskonnoton ja neutraali, vaan jokainen on uskovainen ja joko Jumalan puolella tai Häntä vastaan. Kukaan ei ole puolueeton ja tämä on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, koska useat pyrkivät esiintymään neutraaleina ja ikään kuin puolueettomina, sitä kuitenkaan olematta. Itseasiassa ihmiset jotka eivät tuo rehellisesti esille sitä, että he ovat myös maailmankatsomukseltaan uskovaisia, vaan yrittävät esiintyä niin sanotusti uskonnottomina ja neutraaleina, ovat epärehellisempiä kuin he, jotka tunnustavat sen, että usko ohjaa heidän näkökulmia.

Tosiasioiden tunnustamista kutsutaan rehellisyydeksi ja niiden vääristelyä omien etupyyteiden nimissä epärehellisyydeksi. On rehellistä myöntää olevansa uskovainen, koska jokainen sitä todellisuudessa on maailmankatsomukseltansa joka ohjaa ihmisten elämää.

Ateismi ja agnostismi ovat isossa kuvassa täysin yhtä paljon ”uskontoja”, kuin kristinusko, kun uskonto määritellään Websterin sanakirjan mukaan, uskomusjärjestelmäksi johon pitäydytään kiihkolla ja uskolla. Se etteivät ateistit ja agnostikot myönnä katsomuksensa olevan ”uskonto” kertoo vain siitä, että he pyrkivät näin suojaamaan oman näkemyksensä kritiikiltä. Sillä jos he toisivat rehellisesti esille heidän katsomuksensa uskonvaraisen luonteen, niin mielikuvat niin sanotuista neutraaleista, puolueettomista ja ennakkokäsityksistä vapaista ihmisistä katoaisivat.

Toisin sanoen ateistit ja agnostikot ovat paenneet mielikuvien maailmaan, tosiasioita pakoon, koska tästä mielikuvamaailmasta käsin he pystyvät esiintymään ikään kuin neutraaleina ja ennakkokäsityksistä vapaina ihmisinä ja tästä neutraaliudesta käsin he sitten pystyvät arvostelemaan niitä jotka myöntävät olevansa uskovaisia, joita he eivät pidä neutraaleina, vaan ennakkoluuloisina.

Haluttomuus myöntää omaa uskonvaraista lähtökohtaa, kertoo jotain siitä kuinka rehellisiä kyseiset ihmiset ovat perimmäisten kysymysten äärellä ja se kertoo myös siitä, että he pyrkivät suojaamaan oman näkemyksensä kritiikiltä ja koettelulta asettamalla katsomuksensa, niin sanottuun puolueettomaan asemaan jossa ei muka olisi sijaa uskonvaraisille näkemyksille. Tällainen suuren luokan epäjohdonmukaisuus suhteessa oman näkemyksensä asenteellisuuteen ja uskonvaraisuuteen, kertoo myös siitä, etteivät nuo näkemykset kestä todellisessa vertailussa, jossa niiden johdonmukaisuutta ja selitysvoimaisuutta verrataan todistusaineistoon.

Uskon, että suurin osa ateisteista ja agnostikoista myös itse sen ymmärtää ainakin jollain tasolla ja siksi he pyrkivät pitämään kynsin ja hampain kiinni siitä, ettei heidän katsomuksensa muka olisi uskontoon verrattavissa. Näin siksi, että heidän paras ja todellisuudessa ainut argumentti kristinuskoa vastaan on solvata kristinuskoa ennakkokäsityksiin sitoutuneeksi uskonnoksi, ja näin pyrkiä välttämään todellinen näkemyksien välinen vertailu asiakeskustelussa, jossa eri uskonvaraiset lähtökohtaoletukset asetetaan vastakkain niiden kyvylle selittää johdonmukaisesti havaittu tosiasia-aineisto.

”Älä tuo ”uskontoa” keskusteluun elämästä ja todellisuuden luonteesta”, on ateistien ja sekulaarien paras argumentti ja siksi he eivät voi myöntää oman maailmankatsomuksensa uskonvaraista lähtökohtaa ja luonnetta, vaikka tietoprosessin filosofinen analyysi on jo ajat sitten osoittanut sen, että jokainen ihminen on perimmäisiltä näkemyksiltään uskovainen ja, että tämä usko vaikuttaa kaikkien muiden asioiden tulkintaan.

Näiden asioiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta valheen siteet jotka ovat sokaisseet monet pitämään itseään neutraaleina ja puolueettomina sekä ennakkokäsityksistä vapaina ihmisinä aukeaisivat ja ihmiset voisivat kuunnella evankeliumia kuulevilla korvilla ja nöyrällä sydämellä. Jumala rakastaa sinua ja haluaa pelastaa sinut Herrassa Jeesuksessa, koska sinut on luotu Jumalan rakkautta varten!

Tällä videolla käsittelen aihetta vielä hieman tarkemmasti;

Saulus-Lähetys / T.T

09.08.2017Kristuksen armo on tieteellisen ajattelun perusta
08.08.2017Kouluopetus on yksipuolista mielipiteenmuokkausta
27.07.2017Evoluutioteoria on absoluuttisen ehdottomasti väärä
02.07.2017Evoluutioteoria tulisi hylätä kumottuna teoriana
21.06.2017Kaiken koetteleminen
17.05.2017Kristillinen perhekäsitys on korkeakulttuurin elinvoima
27.04.2017TULOSSA debatti Tieteiden talolla
30.03.2017Lapset ovat luonnostaan kreationisteja
05.03.2017Käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää: Perususkomukset
28.02.2017Jumalan armo on iankaikkinen

Siirry arkistoon »