Biologinen informaatio on evoluutioteorian tuho

Share |
10.09.2016

ribosomi.PNG

Evoluutioteorian mukaan kaikkien genomien ohjekirjojen on oltava peräisin yksinkertaisesta alkugenomista pitkän mutaatiosarjan (painovirheiden) ja runsaan luonnonvalinnan (lisääntymiserojen) kautta. Evoluutioteorian mukaan mutaatiot (kirjoitusvirheet) ovat uutta informaatiota luova mekanismi.

Evoluutioteorian 'isä' Charles Darwin on sanonut:

  • ”Jos voitaisiin osoittaa että jokin mutkikas elin ei todellakaan olisi voinut muodostua lukuisten peräkkäisten pienten muutosten seurauksena teoriani kumoutuisi ehdottomasti. Mutta yhtään sellaista tapausta en tunne.”

No Charles ei tuntenut sitä mistä elämä koostuu, mutta me tunnemme. Tämän takia Charlesin pelko on käynyt nyt toteen, toisin sanoen me tunnemme nyt mutkikkaita elimiä jotka eivät todellakaan ole voineet muodostua lukuisten peräkkäisten pienten muutosten seurauksena ja tämän vuoksi evoluutioteoria kumoutuu ehdottomasti! 

 

ELÄMÄ KOOSTUU INFORMAATIOSTA 

Mitä on tämä informaatio, mistä elämä koostuu? Cornellin yliopiston geneetikko John Sanford kirjoittaa kirjansa ”eliömaailma rappeutuu” sivulla, 161

  • Genomissa ratkaisevinta on, että se sisältää valtavan määrän toiminnallista informaatiota. On hyvin valitettavaa, että toiminnallinen geneettinen informaatio on sekoitettu Shannon-informaatioon. Yksinkertaisin tapa selvittää tätä sekaannusta on osoittaa, että Shannon-informaatio koskee mahdollista informaatiota, kun taas genomin informaatio on aitoa toiminnallista informaatiota. Jos ostat sanapelin, sen mukana tulee kasa kirjaimia. Näissä kirjaimissa on tietty määrä mahdollista informaatiota. Jos kirjoitat niillä viestin ystävällesi, syntyy toiminnallista informaatiota. Jos ostat toisen sanapelin, kaksinkertaistat mahdollisen informaation määrän. Et ole kuitenkaan luonut lainkaan lisää toiminnallista informaatiota, joka vaatii kirjainten älykästä järjestelyä. On hyödyllistä huomata, että kielen välityksellä välitämme toiminnallista informaatiota. Shannonin informaatio pätee vain mahdolliseen informaatioon (millaisen kirjainjoukon omistan) ja olettaa aina suoraviivaisen yksiulotteisen informatiivisen koodin. Shannon kehitti tilastomenetelmänsä sähköisille viestintävälineille: kuinka monta bittiä voin lähettää puhelinlankaa pitkin? Hän korosti erikseen, ettei hänen käsitteitään tule liittää toiminnallisiin biologisiin informaatiojärjestelmiin.”

Genomi sisältää toiminnallista informaatiota, joka eroaa Shannonin informaatiosta. Kirjainten määrän ja erilaisten kirjainten lisäys lisäävät mahdollista informaatiota (Shannon-informaatiota). Mutta ellei kirjaimia aseteta tiettyyn järkevään jonoon, toiminnallista informaatiota ei ole lainkaan, eikä mitään voida viestittää. Sekoittamalla merkityksellisen viestin kirjaimet, mahdollisen informaation määrä säilyy, mutta toiminnallinen (todellinen) informaatio häviää.

Toiminnallisella informaatiolla on siis aina merkitys ja se viestii jotain. Pelkkä satunnainen kirjainyhdistelmä, ei sisällä merkitystä eikä se viesti mitään. Siansaksalla ei ole merkitystä eikä siansaksa viesti mitään. Saksan kielessä on taas merkitys ja se viestii toiminnallista informaatiota. On kuitenkin huomioitava, että saksan kielen sisältämä informaatio on toiminnallista siksi, että se toimii ennalta sovitun kieliopin mukaan. Se on koodi, joka perustuu sopimukseen kieliopin säännöistä. Saksan kielen toiminnallista informaatiota voidaan tulkita vain tämän ennalta sovitun sopimuksen mukaan, joka määrittää saksan kielen kieliopin. Ilman tämän sopimuksen (kieliopin) tuntemusta ei saksan kieltä voida tulkita ja se on kuulijalle yhtä kuin siansaksaa. Toisin sanoen, toiminnallinen informaatio perustuu aina ennalta tehtyyn sopimukseen joka määrittää kyseisen toiminnallisuuden kieliopin. Toiminnallisen informaation koodia ei voida tulkita tai purkaa ilman tämän kieliopin tuntemusta. Tämä on ratkaisevan tärkeää ymmärtää toiminnallisesta informaatiosta.

 

TOIMINNALLINEN INFORMAATIO EI OLE AINEEN OMINAISUUS

Toiminnallinen informaatio ei synny sattumalta, eikä se ole aineen ominaisuus.

  1. MINÄ RAKASTAN SINUA
  2. IÄMN SANKARAT IASUN

Mikä erottaa lauseet 1 ja 2? Molemmissa on yhtä monta kirjainta. Molemmat sisältävät samat kirjaimet. Todennäköisyys kummankin lauseen sattumanvaraiselle järjestäytymiselle on sama. Ne sisältävät yhtä paljon mahdollista informaatiota (Shannon-informaatiota). Kumpaakaan järjestelyä ei ole määrännyt mikään sen aineksen ominaisuuksista, missä ne ilmenevät. Näiden kahden lauseen välillä on kuitenkin valtava ero!

Olennaisin ero lauseiden välillä on, että lause 1) sisältää (toiminnallista) informaatiota, jota lause 2) ei sisällä. Tällä informaatiolla ei ole mitään tekemistä sen materiaalin kanssa, josta lauseet on tehty. Se tarkoittaa sitä, että eroa ei voida havaita fysikaalisin keinoin. Ero ei ole aineellinen ja se on olemassa ainoastaan lukijan mielessä sillä edellytyksellä, että lukija puhuu suomea. Toisin sanoen vain, jos lukija ymmärtää tekstiin sisältyvän koodin.

Voisiko lauseen 1) järjestys syntyä sattumalta? Kyllä, mutta silloin se ei välttämättä sisältäisi informaatiota. Satunnainen kirjainjono, joka muodostaa lauseen: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, ei välittäisi viestiä mikäli suomen kieltä ei olisi olemassa. Satunnainen kirjainjono, joka muodostaa lauseen: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, ei sisällä lähettäjää ja vastaanottajaa, jolle viesti olisi suunnattu. Kyseessä olisi vain jono kuvioita, jolla ei olisi sen enempää merkitystä kuin millä tahansa muulla satunnaisella kirjainjonolla.

Lause: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, sisältää todellista toiminnallista informaatiota vain, jos kirjainjono vastaa sovittua koodia. Toisin sanoen sen määrittelevät tarkasti täsmälliset säännöt, kuten suomen kielioppi. Lisäksi se sisältää informaatiota vain, jos toinen osapuoli (tai prosessi) voi tulkita tuon koodin jollakin vastaanottajan koneistolla, joka purkaa koodin, ennalta sovitun kieliopin mukaan. Koodi täytyy purkaa/tulkita jotta sen merkitys tulee ymmärretyksi, vain siten siitä tulee merkityksellinen. Toisin sanoen merkitys ei synny koodin järjestelystä, vaan järjestelyn tulkinnasta tai purkamisesta. Ilman ennalta sovittua sopimusta koodin sisältämästä kieliopista, ei koodi sisällä merkitystä, eikä merkitystä sisältävää koodia voida purkaa ilman ennalta sovitun kieliopin tuntemusta. Tämä tekee toiminnallisen (todellisen merkityksellisen) informaation hitaasta asteittaisesta ja sattumanvaraisesta kehittymisestä mahdotonta!

Vaikka lauseen: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, kirjainjono saattaisi syntyä sattumalta, viestin sisältämä kielioppi (tulkintasäännöt), jonka kautta se voidaan tulkita tai purkaa ei voi syntyä sattumalta. Kielioppi (tulkintasäännöt) eivät ole materiaalisia (aineen ominaisuus), vaan ne voidaan ymmärtää vain älyllisesti ja ne voidaan tuottaa (sopia) vain älyn kautta. Kielioppi (joka määrittää tietyn koodin kirjainjärjestyksen) ei voi syntyä mistään aineen ominaisuudesta, koska kieliopin säännöt (sopimukset) ovat aina älyn tai mielen tuottamia. Tämän vuoksi todellista toiminnallista informaatiota ei voi syntyä sattumalta, ja tämä on koko evoluutioteorian tuho.

 

RIBOSOMI TORPPAA EVOLUUTIOTEORIAN

Cornellin yliopiston geneetikko John Sanford kirjoittaa kirjansa ”eliömaailma rappeutuu” sivulla, 13, 

  • Genomi on ohjekirja, johon on koodattu kaikki ihmiselämän tarvitsema informaatio! Olemme vasta alkaneet ymmärtää tämän elämän kirjan ensimmäistä ulottuvuutta: suoraviivaisen ketjun neljää äärimmäisen pientä nukleotideiksi kutsuttua molekyyliä. Nämä pienet molekyylit muodostavat yksittäiset askelmat DNA:n kierreporrasrakennelmassa. Nämä molekyylit ovat geneettisen koodin kirjaimia ja niitä kuvataan symbolisesti kirjaimilla A, T, C ja G. Nämä kirjaimet on liitetty toisiinsa kuten aakkoset tekstissä. Niitä ei ole kuvattu kirjaimina vain symbolisesti; ne ovat aivan kirjaimellisesti meidän ohjekirjamme kirjaimia. Näiden neljän molekyylikirjaimen pienet ryhmät muodostavat käyttöohjeemme sanat, jotka yhdistyvät geeneiksi (ohjekirjan luvuiksi). Nämä taas yhdistyvät kromosomeiksi (ohjekirjoiksi), jotka yhdistyvät genomiksi (kokonaiseksi kirjastoksi).​ ”

ja sivulla 21

  • ”DNA on kuin solun kiintolevy. Miljoonat RNA- ja proteiinimolekyylit ovat kaikkine vuorovaikutuksineen kuin aktiivinen muisti, solun RAM. Jokainen yksittäinen geeni on kuin toimiva tietokoneohjelma (jokaisessa geenissä on todellakin useita ohjelmia). Jokainen solun proteiini ja RNA-molekyyli on itsessään yksinkertainen ohjelma (algoritmi). DNA, RNA, proteiinit ja lukematon määrä muita molekyylejä on jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa konsultoiden jotain, joka muistuttaa laajaa, jokaiseen soluun kuuluvaa internetiä.

Genomi on ohjekirja, johon on koodattu kaikki ihmiselämän tarvitsema informaatio. DNA on kuin solun kiintolevy johon käyttöohjeet on talletettu monimutkaisen ja moniulotteisen koodin muodossa. Genomi sisältää siis toiminnallista informaatiota, merkityksellisen koodin johon on koodattu kaikki elämän tarvitsema informaatio. Jotta DNA:n sisältämä toiminnallinen informaatio saa merkityksen eliöissä, niin se täytyy purkaa.

Evoluutio kriittinen analyysikirja (kirjoituksen kuva on kyseisestä kirjasta) kertoo tästä tapahtumasta näin sivulla 97:

  • Eri sanoista syntyy lause- järkevä kokonaisuus. Samalla tavoin muutaman tusinan tai sadan tripletin ketjulla on merkitys, kun solu tekee siitä käännöksen. Solu kääntää DNA:n nukleotidijärjestyksen välivaiheen (niin sanottu lähetti-RNA tai mRNA) kautta aminohapposekvenssiksi (proteiini). Tämä käännöstyö (translaatio) tapahtuu hyvin monimutkaisessa aineenvaihduntakoneessa nimeltä ribosomi. Siihen osallistuu yli 60 proteiinia ja useita ribonukleiinihappoja. Ratkaiseva koodin purku tapahtuu ribosomissa siirtäjä-RNA:n (tRNA) avulla. Ei ole olemassa mitään realistista käsitystä siitä, miten tällainen käännöskoneisto voisi syntyä evolutiivisesti.

DNA:n sisältämä nukleotidijärjestys saa merkityksen kun solu tekee siitä käännöksen kääntäjä ribosomissa. Mutta miten ribosomi kykenee purkamaan DNA:n nukleotidijärjestyksen? Siten, että ribosomissa täytyy olla ohjelmoituna tieto siitä kieliopista, jonka mukaan DNA:n sisältämät ohjeet on kirjoitettu nukleotidijärjestykseen. Ilman tällaista ennalta ohjelmoitua tietoa käytettävästä kieliopista, ei käännöstyö olisi mahdollista, eikä nukleotidijärjestys sisältäisi todellisuudessa merkityksellistä informaatiota (rakennusohjeita). DNA on viesti joka sisältää rakennus- ja toimintaohjeet eliön Rakentajalta ja ribosomi on vastaanottaja ja purkaa nämä ohjeet jotta ne saavat merkityksen ja ne voidaan käyttää toiminnalliseen tarkoitukseen.

Koska kaikki havaintomme toiminnallisen informaation luonteesta viittaavat älyyn informaation alkuperänä, niin johdonmukaisin ja selitysvoimaisin selitys genomin sisältämälle informaatiolle on myös älyssä. Koska toiminnallinen informaatio ei pysty muodostumaan sattumanvaraisesti, vaan se perustuu aina ennalta sovittuun sopimukseen (kielioppiin), niin siksi ribosomiinkin on täytynyt ennalta ohjelmoida tieto tästä käytetystä kieliopista (tulkintasäännöistä). Tämä tarkoittaa myös sitä, että mitä enemmän Dna:n koodiin syntyy kopioinnissa satunnaisia painovirheitä, niin sitä enemmän koodi muuttuu toiminnalliselta merkitykseltään siansaksaksi. Mitä enemmän koodi muuttuu siansaksaksi, niin sitä huonommin ribosomi kykenee purkamaan koodia ja tämä ilmenee eliöissä toiminnallisuuden rappeutumisena, ja juuri tätä me huomaamme todistusaineistossa. Mutaatiot eivät ole siis evoluution luova voima, vaan sen tuho!

 

JOHTOPÄÄTÖS

On ilmeistä, että johdonmukaisin selitys elämälle ja sen sisältämälle toiminnalliselle informaatiolle, on Superälyssä joka on tämän geneettisen koodin alkuperäinen Lähettäjä, sillä koodilla täytyy olla aina älykäs lähettäjä. Tämä Lähettäjä on suunnitellut koodin ja käytettävän kieliopin ja ohjelmoinut koodin vastaanottajat ribosomit, niin että ne pystyvät purkamaan lähetetyn koodin. Lähettäjän täytyy olla myös kaikkitietävä, koska muutoin joudumme pohtimaan sitä, kuka antoi tiedon lähettäjälle. Loogisin selitys on siis kaikkitietävässä alkuperäisessä Lähettäjässä. Se että näemme tämän tiedon rappeutuvan, kun sitä kopioidaan aina uudestaan ja uudestaan, kertoo taas siitä, että jossain kohtaa menneisyydessä on tapahtunut syntiinlankeemus, jonka seurauksena virheettömäksi suunniteltu tietokoodi on alkanut pikkuhiljaa rappeutumaan.

Tämä rappeutuminen tuhoaa kyseisen koodin toiminnallisuutta, joka on vastakohta sille, että tämä tuhoava prosessi olisi selitys koko koodille, niin kuin kehitysopilliset uskomukset opettavat. Toisin sanoen elämään on sisäänkirjoitettu Raamatun ilmoitus, luomisesta ja syntiinlankeemuksesta. Todistusaineiston valossa olisi siis hulluutta viitata kintaalla sitä mihin elämän sisältämä koodijärjestelmä viittaa. Se viittaa suoraan Raamatun ilmoitukseen. Jumala on antanut luomillensa ihmisille älylliset kyvyt tutkia ja selvittää Hänen luomansa elämänkoodin arvoitusta, jotta ihmiset voisivat sitä kautta nähdä ja ymmärtää, että Hän on luonut kaiken. Tämän tiedon tulisi johtaa Jumalan sanan ääreen, jotta ihmiset kuulisivat Hänen sanaansa, sillä ilman Jumalan sanan kuulemista elämämme on vailla merkitystä ja päämäärää.

LÄHTEENÄ käytetty myös kirjoitusta: And then there was life

Saulus-Lähetys / T.T

21.06.2017Kaiken koetteleminen
17.05.2017Kristillinen perhekäsitys on korkeakulttuurin elinvoima
27.04.2017TULOSSA debatti Tieteiden talolla
30.03.2017Lapset ovat luonnostaan kreationisteja
05.03.2017Käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää: Perususkomukset
28.02.2017Jumalan armo on iankaikkinen
24.02.2017Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia
31.01.2017Avioliitto ja tasa-arvo
28.01.2017Lähimmäisenrakkauden tähden kristittyjen ei tule tukea sukupuolineutraalia avioliittolakia
04.01.2017Sekulaarien tiedemiesten itsepetos

Siirry arkistoon »