Kouluopetus on yksipuolista mielipiteenmuokkausta

Share |
08.08.2017

aivopesu.jpg

Syy siihen miksi nykyinen kouluopetus on yksipuolista mielipiteenmuokkausta, on siinä, että koulutusjärjestelmämme pitää kiinni vanhasta ja tieteenfilosofiassa kumotusta tiedekäsityksestä. Itse asiassa tämä vanha ja kumottu tiedekäsitys hallitsee ironisesti koko kulttuuriamme ja varsinkin julkista keskustelua, vaikka kulttuurimme esiintyy hyvinkin ”tieteellisenä” ja ennen kaikkea koko ajan kehittyvänä.

Nykykulttuuri ja koulutusjärjestelmämme pitäytyy niin sanottuun positivistiseen tiedekäsitykseen. Positivistit uskoivat, että tieteelliset teoriat muodostuvat vain havainnoista, jotka ovat vapaita tulkinnoista ja maailmankatsomuksellisista sitoumuksista. Positivistinen tieteisusko väittää siis, että tiede toimii vailla laaja-alaisia olettamuksia. Tämä johtaa uskoon, että tiede on puhdasta tietoa, joka ei ole riippuvainen uskonvaraisista oletuksista. Tämä myytti hallitsee koko kulttuuriamme, kulttuuria joka vannoo tieteen nimeen.

Positivistinen tiedekäsitys on todellisuutta pelkistävä ja käsitteitä sekoittava, se tekee yhtä vähän oikeutta todelliselle tieteen kokonaisvaltaiselle tilalle, kuin esimerkiksi ihmisen muuntelu kuvaisi kokonaisvaltaista kehitystä mikrobeista mieheksi. Kuitenkin monet ateistit uskovat kummatkin kyseiset pelkistykset, koska he eivät kykene (suostu,uskalla) katsomaan kokonaisnäkymää kriittisesti tarkastellen. Kuitenkin heilläkin on kokonaisnäkymä joka perustuu laaja-alaisista oletuksista, mutta sitä ei haluta tunnustaa, koska se veisi pohjan heidän positivistiselta tiedekäsitykseltä ja asettaisi heidän omaksuman ”puhtaan tiedon” tulkinnalliseen viitekehykseen, juuri tämä ei ole sallittua.

Positivistinen tiedekäsitys ei tee oikeutta todellisuudelle, koska se ei tee oikeutta ihmiselle joka tiedettä harjoittaa. Tiede on vain metodi, jota käyttävät ihmiset. Tiede ei ole siis persoona, vaan metodi jota persoonat käyttävät tiedonhankintamenetelmänä. Tutkijat eivät voi taas koskaan toimia irrallaan siitä, keitä he ovat ihmisinä. Ihminen on aina sijoittunut jotenkin historiallisesti ja kokemuksellisesti. Ihmisellä on aina tietty näkökulma asioihin ja hän tarkastelee havaintoja tiettyjen perususkomusten kautta.

Pointti on se, että kukaan ihminen ei ole neutraali, vaan jokaisella on tietynlainen käsitys elämän kokonaistarkoituksesta, sen alkuperästä ja luonteesta ja tämä käsitys on luonteeltaan uskonvarainen ja ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden tulkintaa. Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomuksellinen ihmiskäsitys, joka ohjaa tosiasioiden tulkintaa. Jokaisen ihmisen tulkintaa ohjaa hänen ymmärryksensä ihmisestä ja erityisesti ihmisen alkuperästä.

Se mitä uskomme ihmisen alkuperästä muodostaa teoreettisen kokonaisnäkemyksen, jonka valossa yksittäiset tosiasiat tulkitaan, sillä yksittäisten tosiasioiden asemat kokonaisuudessa ovat riippuvaisia teoreettisesta kokonaisnäkemyksestä, joka sanelee yksittäisten tosiasioiden riippuvaisuussuhteet (syy-seuraussuhteet). Teoreettinen kokonaisnäkemys on taas jokaisella uskoon pohjautuva, koska kenelläkään ei ole kokonaisvaltaista tietoa todellisuudesta ja sen alkuperästä. Siksi ihmisten käsitykset todellisuuden kokonaiskuvasta ja luonteesta ovat teoreettiset.

Vain kaikkitietävä olento, jolla olisi välitön tieto koko olevaisesta pystyisi tarkastelemaan asioita neutraalilla tavalla, ilman lähtökohtaoletuksia, koska hän tietäisi kaikesta kaiken → sen miten yksittäiset tosiasiat ovat riippuvaisuussuhteessa toisiinsa ja liittyvät kokonaisuuteen, koko historian ajalta. On selvää ettei rajallisilla ihmisillä voi olla tällaista kokonaisvaltaista tietoa.

Itse asiassa sekulaarit tutkijat myöntävät, että vain noin 4% maailmankaikkeuden aine/energiasisällöstä on tuttuja atomeja. 96% on tavaraa josta ei ole tietoa, vain joitain arvauksia ja oletuksia ja tämä myönnetään ja silti samalla oletetaan, että ihminen olisi vapaa laaja-alaisista oletuksista, kun hän tarkastelee yksittäisiä havaintoja. Tällainen ristiriitaisuus muistuttaa minua aina Dr. J. Budziszewskin toteamuksesta, että ”on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joiden toteuttaminen edellyttää kehittynyttä älykkyyttä ja korkeaa koulutusta.”

Pointti on siis se, että jokainen ihminen omaa uskonvaraisen maailmankatsomuksen ja jokainen ihminen katsoo maailmaa ja siinä olevia yksittäisiä tosiasioita tämän uskonvaraisen maailmankatsomuksensa kautta. Täten yksittäiset tosiasiat eivät ole neutraaleja, vaan uskonvaraisesti tulkittuja käsityksiä. Tämän vuoksi esimerkiksi kaksi tutkijaa voi tulla täysin erilaiseen johtopäätökseen samasta tosiasiasta, solusta. Toinen näkee solun mekanismeissa sattuman ja valinnan tuotoksen, toinen huikean suunnitelman. Näin siksi, että he tulkitsevat solun täysin erilaisen kokonaisnäkemyksen valossa.

Lisäksi jokainen ihminen ottaa kantaa Jumalaan, koska maailmankuvamme jäsentyy sen perusteella miten näemme sen perustan, onko se persoonassa vai ei. Kysymys Jumalasta on tietoprosessin lähtökohta, jonka pohjalta kaikki muu jäsentyy, sillä jokaisen ihmisen tulkinnallinen viitekehys jäsentyy sen mukaan mikä suhde ihmisellä on Jumalaan. Ateisti ei voi tulkita mitään suunnittelun ja luomisen valossa ja kristitty ei voi tulkita mitään sokean sattuman valossa. Se mitä ajattelemme Jumalasta määrää sen, miten näemme kaiken muun. Voiko joku olla tässä valossa todella neutraali?

Warren A. Nord. Kirjoittaa;

  • Ei ole olemassa neutraalia näkökulmaa. Ainoa tapa olla neutraali tilanteessa, jossa käsiteltävät asiat ovat kiistanalaisia, on tehdä oikeutta vaihtoehdoille ja ottaa jokainen vaihtoehto vakavasti.” (Nord 2003: 49)

Jos keskeisten käsitysten taustalla on maailmankatsomuksellisia kiistoja, niin ainut tapa olla neutraali ja tehdä oikeutta vaihtoehdoille on ottaa vaihtoehdot vakavasti ja tarkastella niitä kriittisesti ja asettaa ne vertailuun, jossa niiden selitysvoimaa ja johdonmukaisuutta verrataan todistusaineistoon. Näin toimimalla kehitetään kriittistä arviointikykyä, koska kriittinen arviointikyky edellyttää kykyä päätellä ristiriitaisen todistusaineiston ja argumenttien läpi.

Koska naturalistinen tiedekäsitys perustuu tietynlaiseen uskonvaraiseen ihmiskäsitykseen ja kannanottoon Jumalasta, niin sitä ei voida käyttää neutraalina perusteena sulkea eriävä ihmiskäsitys ja kannanotto Jumalaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Kriittinen arviointi on tieteen perusta ja kriittisen arvioinnin kehitys edellyttää sen, että vaihtoehtoiset näkemykset tuodaan esille, jotta niitä päästään järkiperäisesti vertailemaan. Tällainen vertailu on edellytys sille, että kyky päätellä ristiriitaisten argumenttien läpi kehittyy.

Tiede elää kritiikistä ja jos kaikki muut lähtökohtaoletukset, kuin oma (naturalistinen) suljetaan jo lähtökohtaisesti tieteen ulkopuolelle, niin se johtaa tieteen ideologisoitumiseen, koska silloin perustavat lähtökohdat suojataan kritiikiltä. Omien oletuksien pitäminen tieteellisinä itsestäänselvyyksinä (neutraaleina tosiasioina), johtaa siihen ettei niihin suhtauduta kriittisesti. Jos vaihtoehtoisten näkemysten esille tuominen estetään ja sallitaan vain yksi vaihtoehto, jonka kautta todistusaineisto voidaan tulkita, niin tällöin opetuksesta tulee yksipuolista mielipiteenmuokkausta.

Nykykulttuuri ja koulutusjärjestelmä on liukunut tällaiseen yksipuoliseen mielipiteenmuokkaukseen, koska se olettaa positivistisen tiedekäsityksen, eikä se siksi voi ottaa huomioon mitään muita näkemyksiä tieteellisessä keskustelussa, kuin naturalistiset todellisuus ja tiedekäsitykset, jotka on vastoin niiden todellista luonnetta kuvattu puhtaina tulkinnoista vapaina olevina havaintoina. Naturalistinen todellisuuskäsitys ei perustu puhtaisiin tukinnoista vapaisiin havaintoihin, koska mikään ihmisen suorittama havainto ei ole vapaa ihmisen tulkinnallisesta viitekehyksestä, joka koostuu perimmäiseltä osaltaan laaja-alaisista "uskonvaraisista" käsityksistä maailmankaikkeuden alkuperästä ja luonteesta. Lisäksi naturalistiset käsitykset elämänhistoriasta, eivät ole suoria havaintoja, vaan uskomuksia joita ei ole ollut kukaan edes havainnoimassa.

Kun laaja-alaisten oletusten vaikutus tieteelliseen tutkimusmenetelmään on positivismin vaikutuksesta heikosti tiedostettu, niin useat tutkijat eivät ole edes tietoisia käyttämiensä tutkimusmenetelmien taustalla vaikuttavista oletuksista. Jos tutkija ei ole tietoinen niistä, niin hän ei pysty itsekriittisesti pohtimaan oman tutkimuksensa edellytyksiä. Tässä valossa naturalistinen tiedekäsitys johtaa siihen etteivät sen sokeasti omaksuneet tutkijat edes kykene arvioimaan kriittisesti omien tutkimuksiensa perusteita, koska he eivät tiedosta käytettyjä ennakko-oletuksia. Tämä jos mikä on tieteen perusluonteen vastaista.

Jos siis oppilaita on koulutusjärjestelmämme kautta tarkoitus sivistää ja opettaa, niin heidän tulisi saada tietoa myös toisenlaisista tavoista tulkita maailmaa, kuin naturalistinen tiedekäsitys. Jos oppilaita on tarkoitus opettaa ajattelemaan kriittisesti ja opettaa heidät päättelemään ristiriitaisten argumenttien läpi, niin heille tulee silloin myös opettaa kilpailevat selitysmallit, koska ilman käsitystä kilpailevista malleista ei kukaan pysty suhtautumaan kriittisesti edes omaan malliinsa ja käsitykseensä. Tämä on juurikin myös se perimmäinen syy, miksi ateistinen ”tiedemaailma” on vetänyt vastoin tieteen luonnetta tieteen rajat niin, ettei mitään muita kuin naturalistisia selityksiä saa edes tuoda tieteelliseen keskusteluun. Näin siksi, että tämä on tapa suojata naturalistiset käsitykset tiedemaailmassa kritiikiltä, jonka tulisi ironisesti olla tieteen edellytys.

Morris & Petcher (2006) toteavatkin;

  • ”ironista kyllä, julkinen koulujärjestelmä on viimeinen linnake, jossa kieltäydytään tunnustamasta maailmankatsomuksen merkitystä. Hallituksen virallinen kanta on, että koulun opetuksen tulee tapahtua ”neutraalista” lähtökohdasta. Se ei ymmärrä, että uskonnon sulkeminen pois julkiselta areenalta toimii itse uskonnon roolissa, niin että maallistuneesta näkökannasta tulee valtion virallinen uskonto.” (Morris & Petcher 2006: 319, viite 58.)

Suomenkaan hallitus ei ymmärrä maailmankatsomuksien (lähtökohtaoletusten) merkitystä jokaisen ihmisen päättelyyn. Tämä tarkoittaa sitä, että kun he neutraalisuuden nimissä sulkevat muut kuin naturalistiset lähtökohtaoletukset opetuksen ulkopuolelle, niin he antavat neutraalisuuden suojan yhdelle uskonvaraiselle näkemykselle (naturalismi). Näin neutraalisuuden nimissä yhden uskonvaraisen lähtökohtaoletuksen (uskonnon) kritisointi tukahdutetaan ja näin estetään todellinen tieteellinen ”kriittinen” keskustelu. Onkin täysin ironista, että tieteellinen (kriittinen) keskustelu suljetaan kulttuurissa, joka ihannoi ja arvostaa tiedettä.

New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel antaa hyvän ohjeen siihen, miten koulutusjärjestelmäämme tulisi uudistaa;

  • ”Ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan.” (Nagel 2008)

Lähteitä:

Usko, tiede ja evoluutio (kirja)

Saulus-Lähetys / T.T

26.10.2017Eläinmaailma todistaa luomisesta
26.09.2017Jumalan rakkaus Herrassa Jeesuksessa
29.08.2017Ehdottoman ihmisarvon vaatimus
27.08.2017Ovatko ihmiset erityislaatuisia vaiko eläimiä vain?
09.08.2017Kristuksen armo on tieteellisen ajattelun perusta
08.08.2017Kouluopetus on yksipuolista mielipiteenmuokkausta
27.07.2017Evoluutioteoria on absoluuttisen ehdottomasti väärä
02.07.2017Evoluutioteoria tulisi hylätä kumottuna teoriana
21.06.2017Kaiken koetteleminen
17.05.2017Kristillinen perhekäsitys on korkeakulttuurin elinvoima

Siirry arkistoon »