Kristillinen perhekäsitys on korkeakulttuurin elinvoima

Share |
17.05.2017

kr_perhe.jpg

Kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan – seksuaalivallankumous perheen ja kulttuurin romahdus sivulla 19 näin:

  • Korkeakulttuurin elinvoimaisuus ja kehitys riippuvat sen kyvystä luoda edellytyksiä uuden sukupolven kehitykselle. Uusi sukupolvi saa persoonallisen kehityksensä perustavat rakennusosat perheestä.”

Sekä sivulla 17,

  • Perhe-elämä on merkittävin yksittäinen tekijä kulttuurin eheyden ja elinvoimaisuuden perustana. Sikäli kuin perhe voi hyvin, perheen hyvinvointi heijastuu koko yhteiskuntaan. Perheen pahoinvointi heikentää ja rappeuttaa koko yhteiskuntaa. Perheessä luodaan se perusluottamus, joka on yhteiskuntaelämän perusta, tai perheessä tämä luottamus tuhotaan. Perheen hajoaminen heikentää turvaverkkoa, jota lapsi tarvitsee kehittääkseen perusluottamustaan ja kasvaakseen itsenäiseksi aikuiseksi ja tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Niin kauan kuin perhe-elämä muokkaa yksilöitä läheisyyden, keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden ilmapiirissä, samat arvot ja ihmissuhdemallit vaikuttavat inhimillistävästi koko yhteiskuntaan ja sen instituutioihin. Yhteiskuntamoraali korreloi perhearvojen kanssa: moraali kuuluu perhekeskeisen elämäntavan ytimeen, ja rakkauden ja läheisyyden leimaama perhe-elämä luo hyvän kasvualustan moraaliselle kehitykselle.”

Professori Puolimatka tuo esille sen, että korkeakulttuurin elinvoimaisuus on riippuvainen yhteiskuntaan sisältyvien perheiden hyvinvoinnista. Näin siksi, että perhe-elämä muokkaa yksilöitä jotka taas muodostavat yhteiskunnan ja sen kulttuurin. Näin yhteiskuntamoraali korreloi vallitsevien perhearvojen kanssa.

Kun perheinstituutio voi huonosti, niin se heikentää sitä turvaverkkoa, jota lapsi tarvitsee kasvaakseen itsenäiseksi aikuiseksi ja tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Kun perheinstituutio kärsii ja rappeutuu, niin sen seurauksena nuorison häiriökäyttäytyminen ja nuorisorikollisuus kasvavat. Perheinstituution rappeutuminen heikentää lasten elinehtoja ja johtaa näin korkeakulttuurin murenemiseen.

Avioerot rikkovat eheän perheen ja heikentävät lasten elinehtoja, jonka seurauksena yhä useampi lapsi ajautuu häiriökäyttäytymiseen ja nuorisorikollisuuteen. Avioerot ovat taas lisääntyneet ”räjähdysmäisesti” yhteiskunnissa, niin sanotun seksuaalisen vallankumouksen myötä. Seksuaalinen vallankumous tapahtui 1960-luvun loppupuolella Suomessa. Kuvaus neljänkymmenen vuoden takaa osoittaa silloisen kehityksen:

  • Vaikuttaa miltei siltä, että Suomeen olisi viime vuosina muodostunut jonkinlainen laillista avioliittoa inhoavien puolue. Tähän ei mahdollisesti kuulu kovin paljon jäseniä, mutta he ovat sitäkin suuriäänisempiä. Puoluetta on hyvin vaikea määritellä. Jotkut ilmoittavat olevansa vasemmistolaisia. Toiset taas ovat selvästi oikeistolaisia. Molemmat kieliryhmätkin tuntuvat olevan hyvin edustettuina. Saa vaikutelman eräänlaisesta uskovaisten ryhmästä, joka uskoo jotenkin epämääräisesti siihen, että laillinen avioliitto ei ole ainakaan kovin tarpeellinen. Ilman sitä voisivat ihmiset paremmin rakastaa toisiaan ja yhteiskunta muutenkin tulisi onnellisemmaksi. Joiltain osin on myös Yhdistys 9 halunnut puuttua avioliiton asemaan.” Matti Joensuu: avoliitto, avioliitto, perhe, s. 19

1960-luvun loppupuolella levinneen seksuaalivallankumouksen seurauksena perinteistä miehen ja vaimon välistä avioliittoinstituutiota alettiin murentamaan ja sitä ei enää haluttu nähdä ihanteena, johon jokaisen nuoren tulisi pyrkiä. Seksuaalisen vallankumouksen seurauksena esiaviolliset suhteet ja yksinhuoltajuus nousivat pikkuhiljaa tasavertaisiksi ihanteiksi perinteisen miehen ja vaimon välisen avioliiton rinnalle. Ihanteena ne ovat jo kenties ajaneet perinteisen avioliiton ohi. Esimerkiksi Ruotsissa, joka on edelläkävijä seksuaalisessa vallankumouksessa, on yksinhuoltajaäiti ja lapsi jo yleisin perhemuoto - Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 21

On siis selkeitä viitteitä siitä, että seksuaalinen vallankumous, joka on pyrkinyt heikentämään perinteisen miehen ja vaimon välisen avioliiton asemaa ihanteena yhteiskunnassa, johtaa pikkuhiljaa perinteisen isän, äidin ja lasten muodostaman perheinstituution hajoamiseen. Kun seksuaalivallankumouksen markkinoima seksuaalinen vapaus leviää ihanteena yhteiskunnassa, niin ihmiset ajautuvat entistä enemmän vain viettiensä valtaan, koska sellaista käytöstä ei enää nähdä paheksuttavana, niin kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten.

Viettien valtaan ajautuminen vie taas pohjaa puolisouskollisuudelta ja rikkoo näin kykyä eheään perhe-elämään. Sillä yhteiskunta, joka nostaa ihanteeksi nautintojen tavoittelun, kadottaa moraalisen perustan seksuaalisesta siveydestä sekä siitä, että jokaisen vanhemman tärkein tehtävä olisi taata lapsille heidän ihmisoikeuksien mukainen elämä, omien vanhempiensa kasvatettavana. Yhteiskunnassa jossa nautinnon tavoittelu on nostettu ”ihanteeksi”, ei ole mahdollista luottaa ihmisiin, ei edes omaan puolisoon, koska yhteiskunta ei paheksu sitä, jos ”sopimukset” (avioliitot) rikotaan seksuaalisen vapauden nimissä.

Yhteiskunta joka on kadottanut moraalisen siveyden ja luottamuksen sopimuksiin, ei voi kestää enää korkeakulttuurina. Moraali kuuluu perhekeskeisen elämäntavan ytimeen ja yhteiskunnat, jotka kadottavat ihanteena perinteisen yksiavioisen perheinstituution, kadottavat myös moraalisen perustansa, seksuaaliselle siveydelle sekä lasten ehdottomille ihmisoikeuksille kasvaa omien vanhempiensa kodissa. Kun seksuaalinen siveys ja lasten elinehdot rappeutuvat, niin se heikentää historiantutkimuksen valossa korkeakulttuurin elinvoimaisuutta.

Brittiläinen antropologi J.D. Unwinin analysoi 80 heimoa ja 6 korkeakulttuuria 5000 vuoden ajalta ja tuli seuraavaan johtopäätökseen:

  • "Ihmishistorian aikakirjoissa ei ole yhtään tapausta, jossa yhteiskunta olisi säilyttänyt elinvoimaisuutensa sen jälkeen kun kokonainen uusi sukupolvi on perinyt tradition, joka ei vaadi siveyttä sekä ennen avioliittoa että sen jälkeen." (Unwin 1940: 84-85.)

Harvardin yliopiston sosiologian professorina (1930-1959) toiminut Pitirim Sorokin sanoo:

  • "Ei ole yhtään esimerkkiä yhteiskunnasta, joka olisi säilyttänyt korkean kulttuurisen asemansa sen jälkeen kun tiukat seksuaaliset tavat ovat höllentyneet". (Sorokin 1956: 110-111)

Toisin sanoen nämä historiantutkijat ovat sitä mieltä, että korkeakulttuurit läpi historian ovat murentuneet sitä myötä, kun ne ovat hylänneet ihanteena yksiavioisen naisen ja miehen solmiman elinikäisen ja puolisouskollisen avioliiton. Eli seksuaalisen vapauden lisääntyessä ovat korkeakulttuurit menettäneet elinvoimaisuutensa, sillä nautinnon tavoitteluun omistautuneessa yhteiskunnassa, yksilö kiinnittää enemmän huomiota henkilökohtaiseen nautinnon tavoitteluun kuin yhteisön hyvään.

Professori puolimatka kirjoittaa kirjassa seksuaalivallankumous sivuilla 24 ja 24 näin:

  • Jokaisen terveen sivilisaation keskeinen peruspilari on itsensä uhraava aviomies, joka ei käytä ansaitsemaansa tuloa oman itsekeskeisen nautintonsa tavoittelemiseen, vaan pitää parempana tehdä työtä ja säästää vaimoaan ja lapsiaan varten. Unwinin teorian mukaan kulttuurin elinvoimaisuus ei edellytä sitä, että kaikki yhteiskunnan jäsenet noudattavat seksuaalisen siveyden normeja. Riittää kun kulttuurin säännöt asettavat ehdottoman yksiavioisuuden ihanteeksi. Tämän seurauksena kulttuurissa on merkittävä väestökerros, joka elää yksiavioisuuden mukaisesti ja kasvattaa uuden sukupolven kehittämään kulttuuria.”

Asettavatko meidän kulttuurin säännöt, perinteisen miehen ja vaimon ehdottoman yksiavioisuuden ihanteeksi? Ellei aseta, niin historiallisten esimerkkien valossa kulttuurimme elinvoimaisuus tulee murenemaan ja se näkyy ennen kaikkea lasten hyvinvoinnin murenemisena.

Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti, 31.10.2010 näin:

  • Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun. Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa. Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan. Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti. Yhteiskunnan eriarvoistuminen on kasvanut ja lapsiperheiden köyhyys kolminkertaistunut. Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.

Tuoreimman tilaston mukaan lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2015 yhteensä 114 789.  Määrä kasvoi seitsemän prosenttia vuodesta 2014.  Lasten elinehdot heikkenevät kulttuurissa, joka ei aseta perinteisiä perhearvoja korkeimmaksi ihanteeksi, vaan on nostanut sen tilalle yksilön vapauden - seksuaalisen vapauden hengessä ja kun lasten elinehdot heikkenevät, niin se johtaa lasten huonovointisuuteen ja mitä suurempi osa tulevan yhteiskunnan peruspilareista (ihmisistä) voi huonosti sitä voimattomampi yhteiskunta on. Seksuaalisella vapaudella on hintansa ja se maksetaan korkeakulttuurin elinvoimaisuudesta.

Mitä se on teiltä kristityiltä pois, kun perinteinen käsitys avioliitosta puretaan ja muutetaan sukupuolineutraaliksi.. on väärä kysymys, sillä tulisi kysyä mitä se on koko yhteiskunnalta ja korkeakulttuurilta pois?

Saulus-Lähetys / T.T

17.05.2017Kristillinen perhekäsitys on korkeakulttuurin elinvoima
27.04.2017TULOSSA debatti Tieteiden talolla
30.03.2017Lapset ovat luonnostaan kreationisteja
05.03.2017Käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää: Perususkomukset
28.02.2017Jumalan armo on iankaikkinen
24.02.2017Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia
31.01.2017Avioliitto ja tasa-arvo
28.01.2017Lähimmäisenrakkauden tähden kristittyjen ei tule tukea sukupuolineutraalia avioliittolakia
04.01.2017Sekulaarien tiedemiesten itsepetos
20.12.2016Älä halveksu Herran kuninkuutta

Siirry arkistoon »