Lapset ovat luonnostaan kreationisteja

Share |
30.03.2017

  • Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä KP06.jpgJumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä. (Room.1:19-20)

Raamattu ilmoittaa, että Jumalan näkymätön olemus, iankaikkinen voima ja jumalallisuus ovat nähtävissä, kun niitä Hänen teoissansa tarkataan. Ihminen luonnostaan kysyy kaikelle olevaiselle aiheuttajaa ja varsinkin, sille miksi maailmankaikkeus ja elämä on, mikä on maailmankaikkeuden aiheuttaja? Kun ihminen katselee Jumalan tekoja, maailmankaikkeutta, maailmaa ja siinä olevaa elämää, niin niissä on nähtävissä Jumalan iankaikkinen voima ja jumalallisuus. Tällöin ihminen voi kokea välittömästi Jumalan todellisuuden, eli sen että jonkin Jumalan on täytynyt kaikki tämä luoda. Ihmisellä ei tarvitse olla ensin jotain määritelmää Jumalasta, vaan Raamatun mukaan voimme kokea Jumalan todellisuuden, kun tarkkaamme Hänen tekojaan. Kyseessä on siis kauneuden ja rakkauden välittömään kokemiseen verrattavissa oleva välitön kokemus.

Tätä Raamatun opetusta puoltaisi se, että ihmiset olisivat lapsina luonnostaan Jumalaan uskovia, kun he tarkkaavat Hänen tekojaan ja näin kokisivat Jumalan todellisuuden välittömänä kokemuksena.

Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan – Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa sivuilla 29-30, 46, 60, 61 seuraavasti.

  • ”Kirjassaan Jumalvaisto ateistinen uskontotieteilijä Jesse Bering esittelee nykyistä uskontotieteellistä tutkimusta, jonka mukaan ihmisellä on välittömän kokemuksen tasolla vaistomaista tietoa Jumalasta, vaikka hän ei olisi saanut uskonnollista kasvatusta. Ihminen luonnostaan kokee itsensä olennoksi, jonka elämällä on tarkoitus osana suurempaa suunnitelmaa. Lapsen luontaiseen taipumukseen uskoa Jumalaan viittaa erityisesti tutkimus, jota on tehty kognitiivisen uskontotieteen piirissä. Uuden tutkimustiedon mukaan lapsi on ”synnynnäinen uskovainen”.

***

  • ”Kokemusperäisen tutkimuksen valossa: tutkimuksen mukaan usko Jumalaan seuraa lapsen älyllisten mekanismien omasta taipumuksesta hahmottaa todellisuutta ilman ulkopuolisen opetuksen tarvetta.”

***

  • ”Lapsen luontainen usko Jumalaan ilmenee useilla eri alueilla. Ensinnäkin lapset luonnostaan uskovat, että Jumala on luonut maailman. Lapset kokevat intuitiivisesti, että kaikki luonnossa on suunnittelun tulosta. Yhteenvedossaan brittiläisiä ja amerikkalaisia lapsia koskevasta tutkimuksesta Keleman (2004) päättelee, että lapsilla on taipumus nähdä luonnollinen maailma tarkoituksenmukaisesti järjestyneenä.”

***

  • ”Margaret Evans (2000, 2001) on tutkimuksensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta, että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka luonnostaan pitävät yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä.

Puolimatka tuo esille sen, että uudet tutkimukset osoittavat vahvasti siihen suuntaan, että lapset uskoisivat luonnostaan Jumalan luoneen maailman, vaikka he eivät olisi saaneet edes mitään opetusta Jumalasta. Tämä istuu kuin nappi kauluspaitaan, edellä kuvatun Raamatun ilmoituksen kanssa. Sillä mikäli ihminen voi nähdä Jumalan iankaikkisen voiman ja jumalallisuuden, kun hän tarkkaa Jumalan tekoja, niin silloin Jumalan todellisuus on välittömästi koettavissa, kun ihmiset lapsina tarkastelevat maailmaa. Tämä saa lapset näyttämään ”synnynnäisiltä uskovaisilta”, jopa ateististen tutkijoiden silmissä. Lapset ovat siis luontaisia kreationisteja!

  • ”Vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. (Room.1:20-23)

Raamattu jatkaa, että vaikka ihmiset ovat tunteneet Jumalan, eli kokeneet välittömästi Jumalan todellisuuden, kun ovat tarkanneet Hänen tekojaan, niin monet eivät halua kunnioittaa Jumalaa ja ovat siksi ajatuksiltansa turhistuneet ja heidän sydämensä on pimentynyt. He ovat muuttaneet Jumalan kirkkauden (Jumalan tuntemisen Luojana) katoavaisen materian (luodun luonnon) kuvan kaltaiseksi. Toisin sanoen ihmiset, jotka eivät halua kunnioittaa Jumalaa Luojana, ovat jumalallistaneet maailmankaikkeuden, he ovat siirtyneet näin lapsenuskosta (teismistä) panteismiin!

Raamatun opetus vahvistaa sen, että käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon → teismiin ja panteismiin, ja näyttää siltä, että kaikki ihmiset ovat jossain vaiheessa teistejä (jumaluskoisia), mutta se etteivät kaikki halua kunnioittaa Jumalaa, joka rajoittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan johtaa usein siihen, että monet ihmiset eivät halua etsiä todellista Jumalan tuntemista Jumalan sanan kautta, vaan he muuttavat Jumalan kirkkauden maailmankaikkeuden kirkkaudeksi.

Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksen teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist kirjoittaa näin:

  • ”Mekin olemme näkymättömän sihteereitä, välittäjiä, joille uskomukset ja etukäteisoletukset ovat haitaksi. Me emme kuuntele ihmisten ääniä vaan luontoa. Ihannekuvissamme annamme luonnon piirtää tarinansa sydämiemme tyhjiin tauluihin”. (Enqvist 2009: 185-186)

Enqvist vertaa tässä uskonnottomia Jumalan palvelijoihin, jotka ovat Jumalan sihteereitä ja joidenka sydämien tauluihin Jumala on kirjoituttanut lakinsa. Enqvist ainoastaan korvaa Jumalan luonnolla, ja näin hän toteuttaa täysin sen mistä Raamattu kertoo roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, ”kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” Toisin sanoen Enqvist on korvannut Jumalan luonnolla ja lukee aineelle niitä ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Näin Enqvist ottaa kantaa Jumalaan kaikista perimmäisellä tasolla, korvaamalla Hänet aineella.

Enqvist pitää fysikaalisia hiukkasia todellisuuden alkuperänä, miksi? Siksi, että fysikaalisten hiukkasten kanssa on helpompi elää, kuin Jumalan, joka näkee kaiken ja vaatii ihmisen tilille laittomuuksista Jumalan lakia kohtaan. Enqvist on myöntänyt ettei uskonnottomuus perustu minkään opin järkiperäiseen omaksumiseen, vaan sydämen tunteeseen. Mistä tämä sydämen tunne on peräisin? Se on peräisin ihmisen halusta, paeta epämukavaa totuutta → Jumalaa joka näkee ja tuomitsee vääryyden. Koska ihminen kokee välittömän kokemuksen kautta Jumalan, kun hän tarkkaa Luojan tekoja, niin tämä välitön kokemus voi aikaan saada vastareaktion (torjunnan), silloin kun ihminen kokee vastenmielisenä sen, että hänen itsemääräämisoikeuttaan loukataan Luoja Jumalan taholta. Tämä torjunta suoritetaan sitten, niin että Jumala korvataan luonnolla, koska luonto ei vaadi ihmistä tilille ja on siten turvallisempi vaihtoehto ihmisille, jotka eivät hae anteeksiantoa rikkomuksiinsa.

Kun ihminen jumalallistaa jonkin osan luodusta todellisuudesta Jumalan sijaan, niin se hämärtää hänen jumalatietoisuuttaan ja voi häivyttää sen niin, että ihminen todella uskoo aineen selitysvoimaan maailmankaikkeuden perimmäisenä alkuperänä. Koska kyseessä on välittömän kokemuksen kautta koettu tunnetila, niin tämä torjunta suoritetaan yleensä, niin että ihmisen voi olla sitä edes vaikea tiedostaa järkiperäisesti. Torjuntaa tukee myös kulttuurinen harha ja siihen liitetyt näennäiset perusteet (esim, kehitysoppi).

Darwin antoi tästä itse hyvän esimerkin: George Douglas Cambell kertoo keskustelusta, joka hänellä oli Darwinin kanssa vuosi ennen Darwinin kuolemaa:

  • ”Sanoin Darwinille – viitaten hänen merkittäviin tutkimuksiinsa orkideoiden hedelmöityksestä – ja useihin muihin hänen tekemiinsä havaintoihin luonnon ihmeellisistä tarkoituksenmukaisista keksinnöistä – että oli mahdotonta katsoa niitä näkemättä, että ne olivat itse asiassa ilmausta Älykkyydestä. En koskaan unohda Darwinin vastausta. Hän katsoi minuun hyvin kiinteästi ja sanoi, ”No, sama vaikutelma tulee minullekin joskus valtavalla voimalla; mutta toisina aikoina” ja hän ravisti päätään epämääräisesti lisäten ”se näyttää häipyvän pois”. (George Douglas Cambell; sitt. Plantinga 2011: 246.)

Darwinilla joka tarkkasi kovasti luontoa (Jumalan tekoja) tuli välillä valtavalla voimalla ”välittömällä kokemuksella” tunne, että kaikki on Jumalan luomaa, mutta sitten hänellä meni torjunta päälle ja hän ravisti kyseisen tunteen pois mielestään, ja käytti tässä torjunnassaan varmasti apunaan kehittämäänsä oppia.

Tämä torjunta suhteessa Jumalaan tapahtuu varmaan usein jo melko varhaisessa vaiheessa, kun ihminen kuulee koulutusjärjestelmän kautta opetusta siitä, että tiede olisi muka todistanut sen, että elämä voitaisiin johtaa vain aineen ominaisuuksista. Näin siksi, että kun kulttuuri tarjoaa torjunnalle riittävät perusteet, niin se on mielekästä suorittaa. Syntiä tehnyt ihminen kokee yleensä hyvin vapauttavana kokemuksena sellaisen ilmoituksen, joka vapauttaa hänet synnin tuomasta tunteesta, että ihminen on rikkonut Jumalaa vastaan. Tämän vuoksi ihminen mielistyy, niin helposti sellaiseen näkemykseen, joka tarjoaa ihmiselle vapautusta synneistä ja tällainen näkemys panteismiin (johon myös naturalistinen todellisuuskäsitys sisältyy) perustuva todellisuuskäsitys on.

Sillä jos Jumala ei ole luonut maailmaa, vaan maailmankaikkeus on ikuinen tai luonut itse itsensä, niin syntiä Jumalaa vastaan ei voi olla olemassa. Ihminen etsii parantumattomasti ulospääsyä synnintunnostaan, joka painaa jokaista ihmistä jossain vaiheessa ja panteismi, tarjoaa siihen monille lääkkeen jumalallistamalla luonnon Jumalan sijaan. Siksi ihmisten, jotka eivät halua elää Raamatun opetuksen mukaan, maailmankatsomus perustuu usein panteistiseen näkemykseen maailmankaikkeudesta, jossa luodulle aineelle luetaan Jumalalle kuuluvia ominaisuuksia, tuottaa materiasta älykkäitä ja ajattelevia olentoja. 

Panteismilla ei ole kuitenkaan voimaa pelastaa ketään, eikä se hävitä ihmisen syntejä, se on vain eksytys, joka omaksutaan usein silloin, kun rakastetaan enemmän maailmallisia himoja kuin Jumalaa. Ainut tapa pelastua ja saada synnit anteeksi on etsiä Jumalaa ja Hänen pelastustaan ja ihminen etsii Jumalaa ja Hänen pelastustaan vasta kun hän uskoo, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.(Hebr.11:6) Etsivä ihminen voi sitten löytää todellisen Jumalan tuntemisen, Jumalan sanan kuulemisen kautta (Room.10:17), joka on ainut tie tulla pelastavaan uskoon Herraan Jeesukseen.

Eli ihmisen on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että Jumala on Luoja, koska ilman sen ymmärtämistä ihminen ei ymmärrä ja osaa edes etsiä Jumalaa ja Hänen armoaan. Kun ihminen uskoo, että Jumala on, niin se ei vielä häntä pelasta, koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta, mutta se voi johtaa ihmisen etsimään Jumalan tuntemista ja silloin ihminen on otollisimmillaan kuulemaan kuulevilla korvilla evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, joka on Jumalan Karitsa (Joh.1:29), joka ottaa pois kaikkien niiden synnit jotka pelastusta ikävöitsevät! (Ps.12:6)

Saulus-Lähetys / T.T

30.03.2017Lapset ovat luonnostaan kreationisteja
05.03.2017Käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää: Perususkomukset
28.02.2017Jumalan armo on iankaikkinen
24.02.2017Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia
31.01.2017Avioliitto ja tasa-arvo
28.01.2017Lähimmäisenrakkauden tähden kristittyjen ei tule tukea sukupuolineutraalia avioliittolakia
04.01.2017Sekulaarien tiedemiesten itsepetos
20.12.2016Älä halveksu Herran kuninkuutta
06.11.2016Kristuksen mielenlaatu ja ylöstempaus
24.10.2016Maailman top-ten kemisti torppaa evoluutioteorian

Siirry arkistoon »