Ateismin uskonnollisuus

Share |
03.03.2016

sumua.jpgVenäjällä säädettiin vuonna 2013 laki uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta. Nyt Viktor Krasnovia, 38, uhkaa mahdollisesti vuoden pituinen vankeustuomio Venäjällä. Krasnov kirjoitti netissä seuraavasti;

- "Jos sanon, että juutalaisten satujen kokoelma, jonka nimeksi on annettu Raamattu, on täyttä hevonpaskaa, niin siinä se. Ainakin minulle, Krasnov kirjoitti ja lisäsi myöhemmin, ettei Jumalaa ole."

Tämän seurauksena häntä uhkaa vankeustuomio. Krasnovin kommentti on äärimmäisen lapsellinen ja sisällöltään köyhä. Sillä hänen argumenttinsa ei sisällä ensinnäkään mitään perusteita. Mutuilu (musta tuntuu/minä uskon) ei ole peruste vaan uskon ilmaus. Lisäksi silloin kun argumentille ei ole perusteita niin se usein täytetään solvauksilla. Solvaus ei ole myöskään argumentin peruste vaan osoitus niiden puutteesta.

On selvää että väite "Jumalaa ei ole" – perustuu uskoon ei tietoon. Sillä tietääkö Krasnov kaiken? Tietääkö hän kaiken tästä maailmankaikkeudesta ja myös mahdollisista muista ulottuvuuksista? Tietääkö hän edes puolta tästä maailmankaikkeudesta ja mahdollisista muista ulottuvuuksista? Mikäli hän ei tiedä kaikkea niin miten hän voi sanoa ettei Jumalaa ole olemassa? Vain siten että hän ”uskoo” ettei Jumalaa ole olemassa. Sillä tieto siitä ettei Jumalaa ole olemassa edellyttäisi sitä että henkilö tietäisi kaiken kaikesta. Sillä mikäli hän ei tiedä kaikkea kaikesta niin mistä hän tietää mitä siellä voi olla mistä hän ei tiedä kaikkea? Krasnov tietää todellisuudessa vain murto-osan maailmankaikkeudesta ja hän ei tiedä mitään muista ulottuvuuksista. Täten suurin osa on hänelle tietämätöntä aluetta. Kuitenkin hänen väitteensä perustuu siihen että hänen täytyisi tietää myös se mitä tuo suurin osa maailmankaikkeudesta josta hän ei tiedä mitään sisältää. Tämän vuoksi hänen väite on lapsellinen ja täysin uskonvarainen. Sillä Jumalahan voi olla siinä suuressa osassa mistä Krasnovilla ei ole mitään tietoa.

Jos haluamme arvioida Raamatun selitysvoimaisuutta niin meidän tulee tehdä se siitä lähtöoletuksesta käsin että Raamattu on totta. Eli Raamatun ilmoituksen selitysvoimaisuutta ei tule lähteä arvioimaan alkuoletuksista jotka ovat jo lähtökohtaisesti Raamatun ilmoituksen vastaiset. Sillä silloin ei tehtäisi oikeutusta itse arvioinnille koska se tapahtuisi virheellisistä lähtöoletuksista käsin. Toisin sanoen arvioitaisiin jotain muuta kuin itse Raamatun selitysvoimaisuutta.

Esimerkiksi olisi virheellistä lähteä arvioimaan Raamatun ilmoituksen selitysvoimaisuutta sellaisesta alkuoletuksesta käsin että "jos Jumala on olemassa niin Hän kyllä ilmoittaisi itsensä kaikille – ja koska kaikilla ei ole havaintoa Jumalasta niin siksi Jumalaa ei ole". Tällainen arviointi olisi luonteeltaan virhetulkinta koska se lähtee väärästä alkuoletuksesta - mikäli tarkoitus on arvioida Raamatun selitysvoimaisuutta suhteessa todistusaineistolle. Sillä Raamattu ei opeta että Jumala ilmoittaisi itsensä kaikille. Se ei tarkoita sitä etteikö Jumala kykenisi ilmoittamaan itseään kaikille vaan sitä mitä Hän tahtoo. Jos Jumala ei tahdo ilmoittaa itseään kaikille niin on jo lähtökohtaisesti virheellistä lähteä arvioimaan Raamatun selitysvoimaisuutta suhteessa todistusaineistoon sitä kautta että mikäli Jumala olisi niin Hän ilmottaisi itsensä kaikille.

”Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” (Joh.14:22-23)

Raamatun mukaan Jumala ei ilmoita itseään maailmalle vaan niille jotka Häntä tahtovat rakastaa. Joten jos haluamme rehellisesti arvioida Raamatun selitysvoimaisuutta todistusaineistolle (havaitulle todellisuudelle) niin meidän tulee lähteä arvioimaan todistusaineistoa niistä lähtöoletuksista jotka Raamattu ilmoittaa. Koska Raamatun mukaan Jumala ei halua ilmoittaa itseään koko maailmalle vaan ainoastaan niille jotka Häntä tahtovat sydämestään rakastaa - niin mitä me odottaisimme tällöin todistusaineiston sisältävän? Mikäli Raamatun ilmoitus on paikkansapitävä niin todistusaineistosta tulisi löytyä ihmisiä joilla ei ole havaintoa Jumalasta sekä ihmisiä jotka sanovat henkilökohtaisesti tuntevansa Jumalan. Ja juuri tämän me löydämme todistusaineistosta. Itseasiassa Krasnov istuu itsekin tähän todistusaineistoon kuin nenä päähän.

Olen sitä mieltä että tämä Venäjän säätämä laki joka voi antaa rangaistuksen esimerkiksi väitteestä ”Jumalaa ei ole” on epäoikeudenmukainen. Sillä väite ”Jumala on olemassa” voi loukata vastaavasti yhtä paljon ateistien uskoa. Itseasiassa se loukkaisi enemmän nimenomaan ”uskoa” koska ateisti voi ainoastaan ”uskoa” ettei Jumalaa ole olemassa. Tietoa hänellä ei voi siitä olla mikäli hän ei tiedä kaikkea kaikesta. Ironiaa on tietysti myös se että väite ”Jumalaa ei ole” on mahdollista sanoa totuudellisesti vain jos on kaikkitietävä ja kristinuskon mukaan tämä ominaisuus kuuluu vain Jumalalle. Eli ateistin väite ”Jumalaa ei ole” perustuu uskoon kun taas kristityn väite ”Jumala on” perustuu tietoon.

Ateisti voi nyt sanoa että ”no kristitty uskoo että Raamattu on totta – hän ei sitä voi tietää” mutta itseasiassa tämä ateistin väite perustuu täysin uskonvaraiseen oletukseen. Mikäli Raamattu on paikkansapitävä niin kristitty nimenomaan tietää eli tuntee Jumalan henkilökohtaisesti ja silloin on myös ihmisiä jotka eivät usko eli ota vastaan kristittyjen todistusta Jumalasta. Ja juuri tätä havaittu todellisuus vastaa. Joten se miten odottaisimme asioiden olevan mikäli Raamattu on paikkansapitävä - on juuri se mitä me löydämme nyt todistusaineistosta. Tämä on ensiarvoisen tärkeää huomata.

Lisäksi ateistilla on uskonvarainen maailmankatsomus koska hänkin joutuu selittämään todellisuuden luonteen ja alkuperän uskonvaraisten oletuksien kautta joita hän ei pysty todistamaan tieteellisesti. Täten ateismi on täysin "uskonnollinen elämänkatsomus" jonka vuoksi on perusteltua sanoa että ateistien uskonnollisia tunteita voi loukata yhtä paljon ja enemmänkin lausahdus ”Jumala on”. Enemmänkin nimenomaan siksi että ateismi perustuu puhtaaseen uskoon kaikissa tapauksissa. Myös niissä joissa ateismin selitysvoimaisuutta arvioidaan täysin ateismista lähtevistä lähtöoletuksista käsin. Kun taas kristinusko perustuu ”tietoon/tuntemiseen” jonka todistusaineisto vahvistaa (huom! ei todista vaan vahvistaa) kun asiaa tarkastellaan Raamatun ilmoittamasta lähtöoletuksesta käsin.

Se tulisi myös ymmärtää että Raamatun ollessa paikkansapitävä - evankeliumin lauseet jotka todistavat Herrasta Jeesuksesta sekä osoittavat ateistin olevan eksyksissä ovat rakkautta ateistia kohtaan - vaikka ne aiheuttaisivatkin ateistissa loukkauksen tunteita. Raamatun ollessa paikkansapitävä on ateistille mitä parasta kokea uskonnollista loukkaantumista. Tämä tulee lukea niin että uskonnollinen loukkaantuminen tässä tarkoittaa sitä että evankeliumin saarna todistaa ateistin sydämelle sen että hän on syyllinen laittomuuteen Luojan edessä ja tämä syyllisyyden tunne loukkaa ateistia. Raamatun ollessa paikkansapitävä se on parasta mitä ateistille voi tapahtua.

Sillä Raamatun ollessa paikkansapitävä pelastus iankaikkiseen elämään vaatii sen että ihminen tulee ensiksi synnintuntoon Jumalan edessä Jumalan sanan evankeliumin kuulemisen kautta. Sillä ihminen ei nöyrry anomaan ja rukoilemaan sekä huutamaan Luojaltaan armoa ennen kuin hän ymmärtää olevansa rikollinen Luojansa edessä Täten ikävien uutisten ymmärtäminen on välttämätöntä pelastuksen eli hyvän uutisen kannalta. Sillä kukaan ei ikävöitse pelastusta ennen kuin ymmärtää olevansa hukassa ja matkalla tuhoon. Raamatun mukaan Jumala armahtaa jokaisen joka sydämestään nöyrtyy Häneltä armoa ja apua anomaan synteihinsä. Jumala antaa jokaiselle ihmiselle anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa Herran Jeesuksen ristinuhrin ansiosta kunhan ihmiset vain nöyrtyvät tunnustamaan ja katumaan pahoja tekojaan. Sillä Herra Jeesus otti synnittömänä meidän kaikkien ihmisten pahat teot päällensä ja koki niiden palkan -> kuoleman. Tämän vuoksi Jumala ei lue meille meidän syntejämme viimeisellä tuomiolla jos turvaamme Herran Jeesuksen lunastusmaksuun. Voimme kestää Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla ainoastaan jos Herran Jeesuksen kuolema luetaan lunastukseksi ja maksuksi meidän syntiemme edestä.

Kun ihminen tunnustaa syntinsä ja katuu ja uskoo evankeliumin Jeesuksesta niin Jumala antaa ihmiselle lahjaksi iankaikkisen elämän uudessa Jerusalemissa kun Jumala luo uuden taivaat ja maan tämän aikakauden viimeisenä päivänä. Jumala antaa myös ihmiselle osallisuuden Jumalan lapseuteen jolloin Hän täyttää lastensa sydämen rakkaudellaan ja alkaa kasvattamaan lapsiansa kohti Jumalan Pojan kuvankaltaisuutta. Joten Raamatun ollessa paikkansapitävä on synnintunto joka tulee evankeliumin kuulemisen kautta jonka tämä maailma näkee ”vihapuheena ja loukkauksena” parasta mitä eksyksissä kohti tuhoa kulkevalle ihmiselle voi tapahtua. 

Saulus-Lähetys / T.T

30.03.2017Lapset ovat luonnostaan kreationisteja
05.03.2017Käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää: Perususkomukset
28.02.2017Jumalan armo on iankaikkinen
24.02.2017Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia
31.01.2017Avioliitto ja tasa-arvo
28.01.2017Lähimmäisenrakkauden tähden kristittyjen ei tule tukea sukupuolineutraalia avioliittolakia
04.01.2017Sekulaarien tiedemiesten itsepetos
20.12.2016Älä halveksu Herran kuninkuutta
06.11.2016Kristuksen mielenlaatu ja ylöstempaus
24.10.2016Maailman top-ten kemisti torppaa evoluutioteorian

Siirry arkistoon »